Ai niin, meillä asuu jyrsijä

zetor tyytyväisenä kenkälaatikossa

Sain laatikon! Pitkästä aikaa! Laatik-ko, mun laatik-ko!

ilona, meiän jyrsijä laatikon kimpussa

*jyrsintää*

Ilona nakertaa laatikon reunaa

*jyrsintää*

ilona istuu laatikossa jämäkästi

En ollu minä. Katsokaa muualle.

Mainokset

Muka hyvä

Zetor: Toi yks halusi kokeilla, pysyisikö teltta paremmin pystyssä, jos siellä olisi patja. Tai siis muutenhan teltta kyllä pysyy, mutta kun Joku tai mahdollisesti Jotkut pyrkii kaatamaan sen ja käyttämään sitä törmäilyautona ja kierimään sen sisällä, niin ni siks.

Unohti, että tykkään olla kaiken alla.

teltass on patja, jonka alla herra zetor

Gugguu!

Ilona: Tyhmä idea. Ihmisjuttuja. Teltta on teltta! Hyvä semmoisena!

Zetor: Niin onkin. Patja pois!

Vuoden 2017 viimeiset päivät

kissat istuu kuin kaksospatsaat sängyllä, ovelle tuijottaen

Kääk, huomio! Käytävässä liikkuu joku! Ei kai se tule tänne?

Kissojen ja ihmisen suureksi iloksi meille saapui Innokas Leikittäjä vuoden toiseksi viimeisenä päivänä! Pitkä sessio alkoi hiukan uneliaasti, koska päikkyaika, mutta loppua kohti Zetorin valtasi maaninen metsästysvaisto eikä lentävä sulka meinannut ehtiä enää millään karkuun!

zetor teltassa langanpään kanssa, ilona tarkkailee teltan sivusta

zetor on jo kumonnut teltan ja makaa itse siellä sisällä, satu leikittää villalangalla

ilona lähetyy zetoria, joka makaa litistämänsä teltan sisällä ja leikkii sadun heiluttamalla langalla

ilona haistelee zetorin peppua vaikka toinen yrittää leikkiä langan kanssa

satu ottaa kuvaa zetorista rähmällään lattialla

Ilona istuu nättinä

kaunein ikinä naamakuva ilonasta. Sielukin näkyy silmistä

Katsokaa nyt tuota kuvaa yllä. Se on niin ihana, että mieli tekisi itkeä! Ilonan sielu näkyy silmistä! Mahtava kuva, Satu!

zetor vähän hassu ilme päällä lattialla, kyttää ylöspäin

zetor kyyhöttää nättinä pöydänkulmalla

Vuoden viimeisenä päivänä Ilona ilahdutti ihmistään relaamalla vastoin odotuksia. Me nukuttiin vierekkäin päiväunia, ja vedin Ilonan sitten petiltä rintani päälle nukkumaan ilman että se kunnolla heräsikään. Ja se jäi siihen! Ensimmäinen kerta! Siinä se nukkui sellaiset puoli tuntia, välillä vähän kiepahti ja vaihtoi asentoa. Yksi kiepahdus tuotti sitten sen, että hän valui alas takaisin petille. Eli ei varsinaisesti edes lähtenyt pois tahallaan. Olen niin iloinen tästä! :-)

Zetor taas tulee kyllä rinnan ja massun päälle joka aamu, ja iltaisinkin leipurointi sujuu mukavasti pehmoisen massun päällä.

Rattoisaa ja rakkaudellista uutta vuotta kamuille!

Sailaaaa, joulu lähti pois!

Olipas vaikea valita, millaisella ulkoasulla jatketaan! Mutta mennään nyt tällaisella. Huomasin, että Photoshopissa pyöriminen on melkein yhtä hauskaa kuin kirjoittaminen! Ja hei, onhan mulla uusi opaskirjakin asiasta pöydällä. Hyvin on viihtynyt, pöydällä. En ole raaskinut häiritä. Kokeilemalla pököteltiin tämäkin vaihe.

Remppaa

Joutessani uudistin blogin ulkoasua, ensimmäisen kerran vuosiin. Meni vähän jouluiseksi, eli hups, väliaikainen ratkaisuhan tästä tuli.

Mutta sitten! Kävin katsomassa marginaalissa mainittujen kaveriblogien viimeiset päivitykset. Suurin osa on päivittänyt viimeksi malliin ”toukokuu 2017”! Huh. Ohoo, höm. Mitä tehdä? Tuo ”Meijän kamuja”, sehän ei ole vain muistilista itselle. Se on myös kivojen blogien mainospaikka. Toisaalta, eihän ne tekstit ole huonontuneet, vaikka uusia päivityksiä ei olekaan tullut. Mutta jos blogeja päivitetään kerran vuodessa, niin sitten pitää varmaan miettiä asioita esim. sitä kautta, olenko tavannut blogin kirjurin, tai onko jotain muita syitä, miksi pidän blogia edelleen julkisella listalla. Voihan ne rastittaa myös yksityisiksi.

Näitä mässyttelen tässä vuodenvaihteen tienoin. Sanoin tästä nyt vaan siksi, ettei kauheasti ihmetytä ketään, jos ”Meijän kamuja” uudistuu ulkonäköuudistuksen vedossa.

Rauhallista ja leikkisää joulunaikaa + aina vaan parempaa uutta vuotta kaikille!

Ilona tuijottaa Zetoria jos kurkkii pahviputkesta selällään, tassu toisen silmän päällä

Ay ay, Sir Ma’am!

Leffat todistaa

Zetor: Tiättekö, mä annan ihan mielelläni Ilonalle tilaa leikkiä. Koska se on niin köppösen kömpelö! Se on niin söpö, kun se yrittää pyydystää lelua pienillä töppötassuillaan, tai kun se yrittää hyppiä. Hihi, voi apua, kun se yrittää hyppiä! Se ei osaa yhtään! Se ei selviäisi luonnossa puolta päivää. Mut se on niin söpö! – Mulla on varaa antaa Ilonalle vuoro, mä oon hyvä pyydystämään ja hyppimään ja muutenkin herrasmies ja perheen mies. Tosin samalla perheen pikku-ukko (kuulemma), mutta nerot taipuu moneksi.

Joulu on taas

Tässä on nyt se Zetorin peräpeili ja Ilonan "tapan teiät kaikki" -ilme

Fläp fläp fläp, maailman ärsyttävin ääni

Tästäkö se meni?

Pari kuvaa kun nuo pärrää lattialla melko lähellä toisiaan. Ei ole oiekasti tästä leikistä, mutta saavat nyt kelvata

Jossain tuolla!

Zetor ja Ilona: Ollaan kumpikin ihan hirrrveen innoissaan! Nyt meillä on paras lelu! Vaikka on meillä ollut suurlemppareita ennenkin, tietty.

Ilona: Mun kaikest lempparein on Tyypin tekemät höyhenlelut. Niitä voin pyydystää loputtömiin.

Zetor: Ja mulla on ainakin toi Vihreä kala ja sit Punainen piste. Ne on tosi hyvii ja ärsyttävii!

Zetor ja Ilona: ALPAKKALANKA! Se on meiän yhteinen ihana. Mutta eilen saatiin tää, jossa menee nippu sulkia pitkän langan päässä, ja kun ne lentää lujaa, ne sanoo ekana fläp fläp fläp ja sit kun se lentää tosi lujaa, ne sanoo surrrrr. Ja niitä on niiin ihana jahdata!

Ilona: Sä hyppäät tosi komeesti, Zetor. Hyppyukkeli!

Zetor: Kiitti! Säkin… harjoittelet hyppäämistä kovasti! Ja pyydystät nätisti!

Zetor selällään lattialla, etutassut somasti nipussa

Rankat huvit!

Pakeneva piste

Zetor: Ilona ei vieläkään usko, että mä saan punaisen pisteen kiinni! Siis en oo vielä saanut, mutta pitäähän sitä ensin yrittää ja treenata, eikö? Ihan kohta saan!

Neljä kuvaa, varsin vaatimatonta ja laiskaa liikettä kun Zet yrittää matolla saada laserpistettä kiinni

NYT! Nyt… melkein nyt

Pidetään Ilona ehjänä

Nyt Ilona on siis napannut Atopicaa jo yli kuukauden. Iho on pysynyt ehjänä ja Inupectin ansiosta massu myös. Typy on hyvällä tuulella enimmäkseen, tulee päiväunille mun viereen ja iltaunille myös (vaikka lähtee usein parin tunnin päästä omiin yöpaikkoihinsa).

Kolmisen viikkoa olen antanut hänelle teelusikallisen verran päivässä Zetorin ruokia, koska hän tykkää ja iho on kestänyt. Mutta nyt musta näyttää, että karva alkaa taas ohentua ohimoilta. Nää on niin pieniä muutoksia, että mieli tekisi ohittaa, mutta joskushan ihmisen pitää oppia luottamaan vaistoonsa. Jos silmä ja tunne sanoo, että se on näin, niin silloin se on. Eli nyt jätän taas sekasafkat pois. Ja muutenkin joutuisin jättämään, sillä alkavan viikon jälkeen meillä on lupa pienentää Atopican annosta – vain jokatoinen päivä – ja silloin ei saisi antaa muita ruokia kuin the famous z/d.

Ilo nukkuu kerällä, Zetor istuu vieressä ja tuijottaa suurin silmin kameraan

Kukaan (muu kuin mä) ei saa häiritä Ilonan unta!