Luku 22

Neiti Ilonan päiväkirjaa

ma 25.5.2015 Ihan meinasi hermot mennä aamulla! Ihminen aukaisi ikkunan rakoselleen ja heti siitä ohi lennähti pulu. No, sepelkyyhky mikälie. Se tuli naapurin parvekkeelta ja lensi toiselle pihalle, ja heti takaisin. Ja uudestaan, ja uudestaan! Koko ajan edestakaisin siinä heti nenän edessä! Onko sillä pesä naapurin parvekkeella? Paljon pieniä paisteja kypsymässä pesässä? En tiä, mutta tosi houkutteleva ja herkullinen yksilö! Taidankin jäädä katsomaan tätä koko päiväksi. Tipu-teeveen ohjelma on melko hyvää nykyisin! Lokit tietysti, niitä on aina ja ne kurvailee tästä. Mutta tää pulu lentää tosi läheltä! WUUUUHUU!

istuu ikkunalaudalla

Sinne meni räpätti

Ja tossa se tulee taas!

Ja tossa se tulee taas!

PS Nukuin ihmisen vieressä, sen käteen nojaillen, puoli tuntia aamulla. Olin jo huolissaan, aikooko se nousta ollenkaan. Mut sit lähdin ite ensin, niin nousihan se.

Luku 21

Neiti Ilonan päiväkirjaa

to 21.5.2015 Mulla on yksi oma paikka laatikkopinon päällä eteisessä. Aina ohi kulkiessaan ihminen silittää mua, koska ”on niin kiva kun et enää mee karkuun koko ajan”. Olen alkanut maksaa takaisin – läppäsen sitä kynsitassulla kun se kulkee ohi. Puoliks hyvä. Niistä kynsistä se valittaa, vaikka muuten läpsy onkin kuulemma ”söpö”. No mitä? Kissalla on kynnet. Ei ne koristeina oo. Voidaan tietysti sopia, ettei kumpikaan lääpi tarpeettomasti. Epäilen vaan, onnistuuko moinen ton kans. Aina se kuitenkin yrittää. Lääp lääp.

pe 22.5.2015 Hyvä päivä! Ihminen heräsi pian auringon jälkeen ja pööpöili tässä mun kanssa melkein kolme tuntia ennen kuin lähti töi:hin. Ja arvatkaa, se tuli töi:stä jo ennen puolipäivää! En joutunut oleen yksin paljon mitään! Myöhemmin nukuttiin päikyt. Se sängyssä ja mä kirjahyllyssä.

kissa kirjahyllyssä, söpö naama

(vaihdoin kuvan kun tiput lentää seuraavassakin postauksessa)

Kaunis kirja!

Mitsuaki Iwagon valokuvakirja Cats and Lions antaa juuri sitä mitä kansi lupaa: isoja ja pieniä kissoja toisiaan vastaavissa asennoissa. Ja onhan se upea! Koko ajan sivuja käännellessä suusta pulppuaa oijoita ja ihiitä. Kissat, ne on kissoja, olivatpa isoja tai pieniä.

Kirja löytyy ainakin täällä Hellssingin suunnalla kirjastosta.

Luku 20

Neiti Ilonan päiväkirjaa

la 16.5.2015 Toi ei ollut nähnyt M&M:ssä pitkään aikaan mun lempparihiiruja, noita narutettuja. Mut kävi ilmi, että se olikin käynyt ihan väärässä kaupassa! Sörkan MustiMirrissä niitä on! Sain koko (ihmis)kourallisen. Tai tietenkään en saanut lattialle kuin yhen, mutta näin kun ne loput livahti kaappiin. JESSS mulla on hyvii hiiruja taas!

Tässäpä tässä näitä ihkuja

Tässäpä tässä näitä ihkuja

Kauneusuutinen: mun akne on parantunut. Ei oo leuassa ollut enää mitään moneen päivään.

su 17.5.2015 Oon kuulemma muuttunut aikuisen kissan näköiseksi. Naamasta ja mun ihanasta podista. No hei kai, oonhan sentään jo puolitoistavuotias neiti!

Ihminen yritti kuvailla, kun kiepuin pesukoneen päällä. Se on meiän oma tradiotio: aamulla mennään vessaan, mä hyppään pesukoneen päälle ja pörrään siinä, käännän pepun pystyyn ja pään ihan alasylöisin. Saatan puskee ihmistä. Saan silityksiä ja harjausta! Paitsi jos on kamera siinä, on aika tyhmää, enkä viiti kieppua hassuiten. Oma salaisuus, oma perinne. Salamoille ei ja noutänks!

vain suttua näkyy, nenä ja viikset

No niin, onko nyt tarpeeks lähellä? Ota kuva, ota kuva!

Poseeraan sekunnin. Hups, meni jo!

Poseeraan sekunnin. Hups, meni jo!

Tästä vois jo hypsiä alas...

Tästä vois jo hypsiä alas…

Viime yönä jo toisen kerran tänä keväänä toi yks potkaisi mut petistä kesken unien. Kyllä! Kirjaimellisesti potkaisi! Tällaista kun joutuu sietämään, tosi iso ihme, että ylipäätään suostun menemään ton petiin. Ehkä en enää suostukaan. Ei o pakko.

Luku 19

Neiti Ilonan päiväkirjaa

to 14.5.2015 Mun vuosipäivä täällä livahti ohi! Se oli eilen. Tulin kotiin vuosi sitten. Wuppii!

Tänään pääsin manikyyriin. Oli rentouttavat pari minuuttia. Makasin potslojo ihmisen sylissä ja kuuntelin jarpaista kuuluvaa nips-naps, nips-naps. Myöhemmin sitten ihmisestä oli kiva kun sen kainalossa leivoin kylkipaisteja – ei ollutkaan niin terävät kynnet kuin ennen. Leipuroin ja hurisin aineski viis minuuttia kun oli niin rentoo ja lämmintä! Mutta sitten piti mennä tekemään muuta. Kissa-asioita.

vain etutassut näkyy

Luku 18

Neiti Ilonan päiväkirjaa

la 9.5.2015 Pelasin Dog Turbon läpi. En oo pelannut sitä kuin kaksi kertaa nyt yksinäni. Silloin kun Harmaa oli, se pelasi tosi nokkelasti enkä yhtään ehtinyt mukaan! Kattelin vaan. Ehkä siitä oli hyötyä, kun kerta nyt osaan.

kuva raksupyydystyspelistä

Dog Turboooo!

su 10.5.2015 Ihminen kehuu mua, kun oon alkanut kuljeksia enemmän häntä pystyssä ”niin kuin kunnon kissat”. Hä? Sitäkö se nyt on odotellut? Ois sanonut. Osaanhan mä tepsutella häntä monessakin asennossa.

ti 12.5.2015 Ihmistä naurattaa, kun pyrin nukahtamaan samassa asennossa kuin sekin. No, toinen meistä saa nukkua rauhassa, kun taas toista sohotellaan kameralla milloin mistäkin syystä. Juu duu tö mäth.

Toinen etutassu näin, ja toinen leuan alla.

Toinen etutassu näin, ja toinen leuan alla.

nyrkkikuvaajalle

Herra Harmaan ruusu

Sain työhuonekaveriltani ruusun herra Harmaan menehdyttyä. Se on sinnitellyt tuossa hyllyn reunalla kevättä odotellen. Nyt päästiin istuttamaan se duunipaikan pihalle. Huonekamu hoiti homman, mie katselin vierestä.

istutus1

istutus2

istutus3

Pihtaus on ok

Tein Eviralle marraskuun alussa kantelun siitä HauMaun ukosta, joka ei varoittanut useamman kyselynkään jälkeen kortisonin aiheuttamasta diabetesvaarasta, eikä varsinkaan neuvonut miten Harmaan virtsan sokeria voi seurata kotikonstein (minkä taas Felina infosi heti ensimmäisellä käynnillä). On toimitettu lisäinfona kaikki mahdolliset, tekstiviestit ja emailit ja potilaskertomukset ja laskut. Nyt vihdoin, puolen vuoden prosessin jälkeen päätös. HauMaun ukko ei ole ”menetellyt ammatinharjoittamislain §13:n vastaisesti tai muutoin virheellisesti tai moitittavasti”. Selvä. Tiedon pihtaaminen lääkityksen sivuvaikutuksista on ok.

Ei sillä, että ikinä veisin mitään eläintä enää HauMauhun.

Luku 17

Neiti Ilonan päiväkirjaa

ti 5.5.2015 Toi lähti taas viikon alusta töi:hin. Olen siis kaiket päivät yksinäni kotona. Mälsää. Sit illalla on taas vaikee muistaa, kuka toi on, ja vähän jänskättääkin. Tänään sataa. Supertylsää.

ke 6.5.2015 Mun muisti paranee! Kun toi tuli töistä, ei ollut mitään vaikeuksia tunnistaa: ruokaihminen. Sit myös silitysihminen. Annoin sen silittää ihan lattiallakin. Yllättävän mukavaa! En silti mennyt yöksi viereen. Menin kyllä nukkumaan petin viereen mut en ihmisen viereen. Se saa kerjätä. Viihdyttävää on se.

to 7.5.2015 Päässä tapahtuu kaikenlaista uutta. En viittinyt lähteä enää karkuun ikkunalaudalta, vaikka ihminen tuli istumaan ja meikkaamaan ihan viereen. Mitä suotta – silittäköön jos tykkää. Onhan tää vähän outoa, mutta kun ei tunnu kauheen pahalta, niin menköön.

ilona katsoo kameraan lähellä, istuu ikkunalaudalla

Ota sit kuva jos tykkäät, ei jänskätä yhtään.

Luku 16

Neiti Ilonan päiväkirjaa

pe 1.5.2015 Oon huomannut, että kun toi yks levittää maton päälle semmosen kapoisemman maton ja käy kieppumaan siihen, silloin se ei pyri lääppimään. Voin keikailla kuin söpönä vain kuin lähellä vain, ei lääpi. Huonompi puoli juhlavassa seikassa, että eipä myöskään heitä hiirua. Äh! Harvoin on asiat ihan tasan hyvin.

nätisti istuu lipaston reunalla

lojuuedelleen

Piirrä munt niinkus yhen sun ranskalaisista mirreistä!

Piirrä munt niinkus yhen sun ranskalaisista mirreistä!

la 2.5.2015 Ollaan nukuttu paljon. Myös vierekkäin, mun tahdosta. Eilen oli imuri, tänään ei mitään häiriöitä.

Englantiin syntyi rinsessa. Painaa 3,7 kg eli saman verran kuin mä! (Hyvin pieni ihmiseksi. Veikkaan että toi yks täällä painaa ainakin kymmenen kertaa ton verran.) Olen kuitenkin häntä nätimpi. Sama kohtalo on meillä: elämää julkisuuden valokeilassa itsestämme riippumattomista syistä.

Ei nyt just!

Ei just nyt!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.