Fläp fläp fläp, maailman ärsyttävin ääni

Tästäkö se meni?

Pari kuvaa kun nuo pärrää lattialla melko lähellä toisiaan. Ei ole oiekasti tästä leikistä, mutta saavat nyt kelvata

Jossain tuolla!

Zetor ja Ilona: Ollaan kumpikin ihan hirrrveen innoissaan! Nyt meillä on paras lelu! Vaikka on meillä ollut suurlemppareita ennenkin, tietty.

Ilona: Mun kaikest lempparein on Tyypin tekemät höyhenlelut. Niitä voin pyydystää loputtömiin.

Zetor: Ja mulla on ainakin toi Vihreä kala ja sit Punainen piste. Ne on tosi hyvii ja ärsyttävii!

Zetor ja Ilona: ALPAKKALANKA! Se on meiän yhteinen ihana. Mutta eilen saatiin tää, jossa menee nippu sulkia pitkän langan päässä, ja kun ne lentää lujaa, ne sanoo ekana fläp fläp fläp ja sit kun se lentää tosi lujaa, ne sanoo surrrrr. Ja niitä on niiin ihana jahdata!

Ilona: Sä hyppäät tosi komeesti, Zetor. Hyppyukkeli!

Zetor: Kiitti! Säkin… harjoittelet hyppäämistä kovasti! Ja pyydystät nätisti!

Zetor selällään lattialla, etutassut somasti nipussa

Rankat huvit!

Mainokset

Pakeneva piste

Zetor: Ilona ei vieläkään usko, että mä saan punaisen pisteen kiinni! Siis en oo vielä saanut, mutta pitäähän sitä ensin yrittää ja treenata, eikö? Ihan kohta saan!

Neljä kuvaa, varsin vaatimatonta ja laiskaa liikettä kun Zet yrittää matolla saada laserpistettä kiinni

NYT! Nyt… melkein nyt

Pidetään Ilona ehjänä

Nyt Ilona on siis napannut Atopicaa jo yli kuukauden. Iho on pysynyt ehjänä ja Inupectin ansiosta massu myös. Typy on hyvällä tuulella enimmäkseen, tulee päiväunille mun viereen ja iltaunille myös (vaikka lähtee usein parin tunnin päästä omiin yöpaikkoihinsa).

Kolmisen viikkoa olen antanut hänelle teelusikallisen verran päivässä Zetorin ruokia, koska hän tykkää ja iho on kestänyt. Mutta nyt musta näyttää, että karva alkaa taas ohentua ohimoilta. Nää on niin pieniä muutoksia, että mieli tekisi ohittaa, mutta joskushan ihmisen pitää oppia luottamaan vaistoonsa. Jos silmä ja tunne sanoo, että se on näin, niin silloin se on. Eli nyt jätän taas sekasafkat pois. Ja muutenkin joutuisin jättämään, sillä alkavan viikon jälkeen meillä on lupa pienentää Atopican annosta – vain jokatoinen päivä – ja silloin ei saisi antaa muita ruokia kuin the famous z/d.

Ilo nukkuu kerällä, Zetor istuu vieressä ja tuijottaa suurin silmin kameraan

Kukaan (muu kuin mä) ei saa häiritä Ilonan unta!

Stönöleffaa!

Kiva tönö

Ilona siis istuu turkosissa uudessa teltassaan sivistyneesti ja katselee oviaukolta ulosa

Tenava hei, NÄIN istutaan teltassa. Sivistyneesti.

Aivan, Zetor on siis ryöminyt teltan alle, koska voi.

Niin mut mä saan olla teltan alla, jos huvittaa! Tykkään olla alla! Kaiken alla!

Lapset sai siis teltan. Siinä on sisällä myös pikkuisella moottorilla pyörivä höyhen. HIGH END TENT!

Ja sehän oli keskisuuri ihme!

tässä taitaa nyt olla neljä kuvaa jossa Ilona tutustuu telttaan eestä ja takaa

teltan pahvipaketti

Tämmöisessä myytiin

Nyt kolmantena päivänään teltta saa jo kyytiä ympäri mattoa. Kurina vaan kuuluu, kun isäntä riehuttaa telttaa ja kutsuu Ilonaa leikkimään :-D

(puolentoista minuutin video Flickrissa)

Ilo-na, nyt taas nimensä mukainen

Kerroin tänään Ilonan voinnit eläinlääkärille, joten laitan myös pienen viestin tänne. Ilo alotti siis uuden lääkityksen noin kuukausi sitten. Atopicaa joka aamu –
vastenmielinen hetki joka kerta, pingerrystä ja vingerrystä. Mutta otettu on, eikä ole yrjötty eikä ripattu. Uusia kaljuja läikkiä ei ole ilmestynyt, entisiin kasvaa uutta karvaa. Olen uskaltanut parin viikon aikana antaa hänelle myös teelusikallisen Zetorin ruokaa silloin tällöin. Iho on pysynyt silti kunnossa. Vetsku sanoi, että voi lisätä sekasafkan määrää jos iho pysyykin hyvänä, ja parin viikon päästä voitaisiin kokeilla Atopicaa vain jokatoinen päivä. JES.

Niskanahkaan laitetaan naapurin kanssa kerran viikossa toi Allerdem Spot-on, ja siihen jatkoksi tunti kauluria. Tottakai fantastista Ilonan mielestä, varsinkin se kauluri. Ihan kiltisti typy kuitenkin on. Mitä se kahdelle isolle akalle voi.

Silloin kuukausi sitten ohimot oli vielä aika pahat, ja niille laitoin parina päivänä kortisoniliuosta. Eipä pitkään tarvinnut odotella! Iho parani että suhina kävi.

Eli tämmöisella kombolla Ilona tuntuu pysyvän normaalina kissana :) Olen hiukan pahisten kirjoissa tietysti sen Atopican takia, mutta niin kauan kuin typy tulee mun viereen nukkumaan, asiat on sentään ihan hyvin.

Zetor haluaa myös huomiota, joten tässä hänen esitys siitä, miten vaatekaapin päältä kurkottelemalla pääsee nappailemaan huiskalelut lattialle. Tai pääsi. Eihän ne enää siellä ole.

poitsu tuijottaa eteisen lattialla olevia ainakin viittä huiskaa.

Mutta eihän noi LIIKU. Olipas nyt tylsä lopputulos.

Väärä laji

kupissa todellakin pyöreitten raksujen seassa yksi vaaleampi ja luun muotoinen.

Zetor: Hälytys! Kupissa hauvaraksu! Tartuntavaara! Ei voi syödä! – Tai no, jos mä vähän vaan maistan reunasta. Mums. Okei, voi syödä.

600 000+

Apua, taas tuli tasaluku mittariin, eikä huomattu! (Kiitos Benun perikunnan, sentään nyt huomattiin kun on vasta 55 yli.) Mitäs nyt? Juhlintaa… tota, no, kuva. Kuva, joka osoittaa, että ei täällä kirjurit päätä, vahti on kyllä paikalla kun kirjoitetaan julkaistavaa tekstiä. Nih!

kuva on mun näkökulmasta päin tietsikan ruutuun, mutta siinä välissä on kissa Zet, mun sylissä. Jalat on pöydällä, siis mun jalat. Kuten aina.

Sit kirjoitetaan vain luvallisia!

Tulihan se päivä

Härregyyd, nyt se on oppinut menemään vaatekaapin päälle…

Täst pääsee härkkimään leluja!

Täältä pääsee tonne laatikoitten päälle

Ei kai siellä vaan ollut yhtään pölyistä?

mustalla pahvilla hyvin näkyy, mitä kautta on pöytassuin menty ja tultu. Yhden laatikkopinon päältä tietty.

Leppoisa aamu

Zetor: Vietettiin piiitkää lauantaiaamua petissä ihmisen kaa. PIITKÄÄÄÄ. Kahdet päikyt ennen iltapäivää, eiks hienoo?

Ilona: Tosin me nukuttiin melkein koko ajan. Ihminen luki välillä.

Zetor: Joo, ja katseli kauniita maisemia!

zetorin koko peppu näkyy suoraan kameraan, ksoka se nukkuu mun jalkojen päällä petissä ja häntä on sivussa

OHO! EIKU HETKINEN

sama, mutta nyt Zet on vanginnut häntänsä takakäpälien väliin

Tsihii, eiku tää kuvahan mun piti laittaa! Häntäni on joskus niin villi, tiätte.