Setti Zetoria

Zetor: Toi yks sanoo, että nyt on jo kiirus julkaista joitain mun kuvii, koska kohta kasvan niistä ulos ja sit ne on ihan vanhoja. Kyllä kannatan! Noista kuvista vanhimmat on otettu 9.8. kun olin 17 viikkoo tosivanha, ja Naukulan Mamma on kuvannu taas parhaat. Tuoreimmat on nyt kun oon 20 viikkoo eli VIIS KUUKAUTTA WOOHOO! Oon jo tosi vanha eilen!

(PS. Mun silmät on edelleen ruskeet. Ihminen on iloinen. Kaikesta nekin saa kiksejä. Tok-tok.)

z_sulka

Z_eteinen

z_profiili

Z_silm

z_takatassut

z_haukotus

hiiru2

munpuput

paa

paapesu

Ilona Hassukissa

Ilona pää nurin

Sääli, kun ei kameraa ole käteen liimattuna! Tänä aamuna oli ihan poikkeuksellisen hihityttävä kohtaus Ilonan kanssa, mutta lähin kamera … metrien päässä. Enkä voinut noutaakaan, koska kädet oli kiinni!

Ilonahan hyppää jo useastikin päivässä pesukoneen päälle pyytämään harjausta. Aamulla, kuten ennenkin, pääsin ensin harjaamaan vasenta kylkeä, koska se ei ollut mitään vasten. Kissa pyöri pää ylösalaisin ja etutassut enemmän vähemmän velttoina hurmoksesta. (kamera! kamera!) Yleensä nostan sitten vähän typykkää ja vaihdan sen asentoa, kun on aika harjata oikea kylki. Mutta nyt Ilona proaktiivisesti lysähti velttona pesukoneen päälle niin, että ehdin juuri saada vasemman käteni pitämään, ettei kissa vierähtänyt reunan yli! Hän tällä tavalla tarjosi oikean kylkensä harjausta varten, vailla pienintäkään luuta, joka olisi voinut pitää kissaa kontrollissa.

Hihittelin aika tiuhaan, pidin Ilonaa kiinni reunalla ja yritin nostaa häntä pystyyn kun olin harjannut jonkin aikaa. Mutta kun ei ollut niitä tottelevia luita! Koko kissa oli vaan yksi koominen turkiskasa, jota olisi vaan pitänyt harjata loputtomiin :-D Ikinä ennen …

No, tässähän on se, että kun en saisi nyt nostaa. Vaan pakkohan mun oli päästä siitä pesukoneen vierestä joskus pois. Nostin kissan vessanpytyn kannelle, johon se valui ihan yhtä löysänä edelleenkin. Vasta kun oli selvää, että harjaukset oli sillä erää harjattu, Ilona löysi luunsa ja hyppäsi eteisen puolelle.

Ilona lojuu valmiina nauttimaan

Tässä eteisen laatikkopinon päällä on toinen paikka mis mua pitää harjata!

Viikonlopun vieraita on olleet Sedät A ja R, erikseen. Edelleen nämä kaksi on ainoat ihmiset, keiden nähden Ilona ei tule piilosta pois. Mielestäni täysin käsittämätöntä. On täällä miehiä käynyt muitakin, ja ennemmin tai myöhemmin Ilona on näyttänyt naamansa. Vaan ei näille. En tajua.

Zetor sylissä

Minä kyllä seuroitan sua, Setä R! Ei hätää!

Kiitos!

Heh :) Lystikkään yllärin järkkäsivät postiluukkuuni nää Turun kissablogitapaajat! Kirjeposti on muutenkin harvinaista, joten sitä suurempi ihmetys …

No, kuoressa oli kissa-aiheiset paranemistoivotukset erikseen kaikilta: Penan ihmiseltä, Olgan ja Sofin ihmiseltä, Pepsin ja Maxin ihmiseltä sekä Kajsan, Devin ja Pikin ihmiseltä. Hieno idea! Tätä sanotaan yhteisöllisyydeksi, kuulkaa. Kiitos.

Nämä pari päivää kotona on ollut vähän sutinaa, kun olen halunnut hoitaa leijuvia asioita pois tieltä, ja muutenkin on pitänyt vähintään näytellä tervettä itselleen, koska tilanne on lievästi sanottuna outo.

Viimoset kolmisen viikkoa on ollut täynnä uusia kokemuksia ja käsittämättömän hienoja sattumia. Esimerkiksi se, että ostin kipulääkereseptini tyhjäksi pari viikkoa sitten, en tiedä miksi. Nyt mulla oli kotona valmiina kaksi isoa purkkia pillereitä, kun tulin sairaalasta. Ja se, että kun olin heikoimmillani ja kävin kolmesti tiputuksessa neljän päivän aikana, siinä kohtaa mulla oli aina tukena juuri oikea ihminen: Ruoholahdessa Setä R ja Tapiolassa Naukulan Mamma.

Muutenkin tukea ja avuntarjouksia on tullut ihanat määrät, niistä varmaan puolet kissablogi-ihmisten suunnasta. Olen liikuttunut yhteisöllisyyden määrästä. Ja Naukulan Mamma, hän se teki naisen työn ottaessaan Iltsun ja Pikkuraktorin huomaansa. Kiitollisuuteni siitä ei lopu kai ikinä.

Viikon kärkiuutinen

Zetor: Käytiin Iltsun kaa matkoilla väärässä fontissa mutta loistokkaissa olosuhteissa. Nyt ollaan kotona. Mulla on erittäin tärkeä uutinen kerrottavana heti näin kärkeen, lööppikamaa suorastaan: MULLA ON TYTTÖYSTÄVÄ. Eikä ole kuvitteellinen! Ollaan nenuteltu! Ja mun tyttöystävän nimi on NAMU ja onkin tosi namu. Haisteltiin oven läpi monta kertaa ja nähtiinkin vilaukselta monta kertaa, ennenku karkasin ja päästiin ihan haistelemaan neniä. Kumpikin tykkäsi tosi paljon ja päätettiin heti, että seukataan. Meillä on yhteinen harrastuskin: jouluvalosarjojen piuhojen pureskelu. Tästä voi tulla niin kaunista.

Sulon kanssa ei menny ihan silleen. Murisin sille oven läpi ja näytin, että osaan kakata ja murista yhtäaikaa. Ei sitten tavattu ollenkaan. Sulo on MUN TYTTÖYSTÄVÄN serkku tai jotain.

Ilona: Ei nyt jaksais taas tätä reissaamista, ja taas uusi paikka. Vai onks tää vanha. Ihan sama, sängyn alla on turvallisinta. Tai sit verhon takana piilossa.

Ilona kattoo ulos ikkunasta verhon takana

Naukulassa erikoislähetys

Matkoilla!

Outo tilanne

Ilona: Mites tää elämä nyt, ko eikös ton yhen pitänyt lähtee töi:hin? Vaan tossa se on kolmatta päivää jo petissä. Eikä edes leiki meiän kaa, laittaa vaan korvatulpat jos hienoisesti keskustellaan.

Arvatkaa mitä! Sepelräpätti asuu vieläkin naapurin partsilla! Koko kesän siis. Oisko sillä ollut useitakin pesällisiä pikkupaisteja? Aina aamulla ja illalla lentelee tuosta ikkunan tosi läheltä. Tipu-tv kunnossa! Saisi lentää useamminkin.

Pentu on pelottavan täynnä häsläystä. Ei vain revi ja pure kaikkee mikä ei irrota hampaita (vielä), myös syöksyilee ja sukeltelee joka paikkaan. Ja ainahan löytyy uusia paikkoja kun kattoo sillä silmällä!

(Kuvia saattaapi tulla kun/jos toi yks pääsee petistä ylös joskus.)

Meen nyt ikkunalaudalle olemaan kaunis.

Vähän nyt jo Ilonaakin!

Tässä on vielä yksi Mamman ottama kuva viime sunnuntailta. Asetelma on hieno, methinks!

I näkyy tuolinrimojen muodostaman verkon keskellä. Valkoista, mustaa vihreää. Hieno!

Tämä etäisyys on hyvä, kiitos.

Tämän kuvan otti Sofin ja Olgan emäntä kissakahvilapäivänä:

I lojuu

Tämän otin ihan vaan, koska musta on niin surkeaa ettei nuo pysty syömään samalla ruokapaikalla. Zetor yrittää valloittaa kaikkien ruuat! Ilona syö siis ikkunan luona pöydällä. Eikä ole enää turvassa sielläkään, koska Z on just oppinut hyppäämään suoraan lattialta pöydälle… Anan vartiointipalvelu siis paikalla koko ruokailun ajan. Onneksi Ilona näyttää tajuavan, että puolustan häntä kun roikun siinä ruokakupilla.

iisyopoydalla

Kuvia viime sunnuntailta

Paula ja Merja visiitillä!

Z perussöpöilyä lattialla

Hellou, mul on harmaa hiiru!

Z paulan sylissä

Purrrrrrr….

2pnsylissä

Saisai!

Saisai!

kunhan peilailee

Näinkin voi kattoo, peilin kautta! (ML)

z roikkuu Merjan puhelimessa lattialla Merja mahallaan kattois viestejä jos saisi

Näytä mulle! Näytä näytä!

nenu ja hampaat tulee laatikon reiästä ulos

Pakko laittaa kaikki nenukuvat, liian söpöä!

nenu4

nenu3

nenu2

nenu1

Tsäp tsäp tsäp!

Zetor: Mun tassut on niin nopeet, etten tahdo itekään nähdä niitä! Eikä kukaan muukaan! Olisin ehkis maailman paras hiirukissa jos olis oikeita hiiruja! Kattokaa:

Juoksentelua ja leikkiä

Zetor: Hyvä päivä! Ilona on ihan tavallinen jo, se juoksee mun kaa ja juoksee ja juoksee ja sähähtelee kans! ♥ Sit meille kuulemma tulee taas pari kissatätiä käymään. Se meinaa aina leikkiä! Oon leikkinarkki, mulle lisää leikkiä!

Z verhon takana lattialla, Ilona edessä. Lepo leikin kesken

Z verhon takana lattialla, Ilona edessä. Lepo leikin kesken

Varikkotauko – lepo leikin kesken

Ilona: Tänään vielä monta silmänkastelua. Huomisesta alkaen onneks vaan aamu ja ilta. Koska jipii, toi yks lähtee töihin! Tosin meiän nettiaika myös vähenee sitten. Mutta ollaan kyl laitettukin aika paljon päivitystä siitä lähtien kun tuo kynäniska muutti tänne.

Zetor: Kuka on kynäniska?! Nyt saat kuule juosta karkuun! Hihi! Sä edellä!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.