Mustan telttaretket

(Musta) Mulla on uusi rutiini, jostapa haluankin kertoo kaikille siksi, että ollaan ihmisen kans yhtä yllättyneitä :-D Mä oon se kissa, jonka pitää koko ajan nähdä ympärilleen – ei käy, että pää menee peittoon, joo? No, nyt mä haluunkin mennä ihmisen kaa telttaretkelle joka ilta! Se tekee mulle teltan täkistä ja omista polvistaan, ja sit mä ryömin sinne.

Ekalla kerralla olin varmaan alle minuutin. Sit kax minuuttia, ja viis ja sit kymmenen, ja sit kakskymmentäsataa! Joka ilta. Sit kun ihminen menee oikeasti nukkumaan ja haluu purkaa teltan, se viestittelee mulle ja mä tuun pois ja meen nukkuu sen viereen silleen tavallisesti.

Erikoista, vai mitä? Vanhakin tyttö oppii uutta!

Advertisements
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

7 kommenttia

  1. Myö harrastettaan äipän kansa myös telttailua. Kesähelteelläkkii mie pakotin äipän telttailemaan, vaikka se yritti vänistä vastaan että kuuma muka on. Yhteiset harrastukset on kivoja!

  2. Kesä on tulossa taas. Jospa mekin telttaillaan nyt ekaa kesää? Jee!

  3. Minäkin telttailen. Tuolleen samalla lailla. Toimii! Hyvä että sinäkin olet havainnut, että se on ihan hyvä juttu!

  4. Joo, en tajua. Mäkin inhoon mennä minnekään peiton alle ja silti on viime aikoina ollut himo tunkea peiton alle. Mut en kyl kestä kuin pikakierroksen. Mut kiva, kun ootte saanut yhteisen harrastuksen!

  5. Hyvä Musta, jatka samaan malliin! Minä hokasin joulukuussa, että ei syli olekaan paha paikka. Siit lähtien oon menny syliin melkein joka päivä, joskus montakin kertaa saman päivän aikana! Nytkin istun sylissä hurisemassa :)

  6. Aslankin on aloittanut saman harrastuksen kevään kunniaksi! Pitää aloittaa harjoittelu ajoissa, jos haluaa uskaltautua kesällä ihan oikeasti telttailemaan ;)

  7. Hmmm, syli… toi syli on semmoinen, mistä mä en oo ihan varma. Noin kax kertaa oon mennyt ite hetkeksi syliin, mut en enää panikoi jos ihminen ottaa syliin vähäks aikaa. Sitten kyl lähen taas äkkiä pois, ei oo ihmisen syli kissan paikka. Mun mielest.

%d bloggers like this: