Viirun kuulumisia – mun velipoika!

(Harmaa) Tää on aika feissari tää meijän ihminen. Paitsi että se poimii naapureista kissaihmisii, arvatkaa mitä muuta: sen penkoi netistä mun velipojan Viirun ihmisen, laittoi sille tekstarin ja sit laittoi vielä sähköisen kirjeenkin kun sai osoitteen!

Muistatteko? 2003! Me oltiin siis velipojan kans arvatenkin orpoja, huudettiin kuin hinaajat helmikuun pakkasessa jossain terassin alla. Äippä ei tullut! Mut onneksi tuli hyvä ihminen ja vei meijät Hesylle, josta päädyttiin Vantaalle Ritu-äipälle ja muiden kissojen seuraan. Ja sieltä sitten 12-viikkoinen Viiru meni omaan kotiin ja mä tulin mun kotiin. (Silloin meijän ihminen ei vielä tiennyt, että se osaa-pystyy huoltaa kahtakin kissaa. Voi juku että ois ollu nastaa olla velipojan kaa! Mut kyllä toi neitikin menettelee.)

Meil ei ole lupaa erikseen laittaa tätä kuvaa tänne, mut laitetaan kumminkin. Kissat on itepäisiä. Tässä siis tuoreehko kuva mun veljestä Viirusta. Tättärää!

Kuvan oikeudet on Viirun ispällä!

Ei oo muuten yhtään huonon näköinen kaveri. Ollaan aika komeita uroita kumpikin. Terveisii, veli!

Mainokset
Seuraava artikkeli

14 kommenttia

  1. Siinä oli sulla ja Veikalla onnea matkassa! Aika samiksia ootte!

  2. Niin! Oon ihan innoissani taas! Mun veikalla menee hyvin, ja mulla kaa!

  3. Teidän ihminenhän voisi kehittää ihan bisneksen kaikenlaisten muilta kadonneiden ihmisten jäljittämisestä. Teillä olisi siellä sitten salapoliisitoimisto M&H ja sisäkkökin ilmeisti jo valmiina.
    Mutta kieltämättä aika komia on velipoikakin ja yhdennäköisyyttä näyttäisi olevan teillä aika paljon.

  4. Oi, liikkistä! :)

  5. Ei oo totta! Minä oon kans Viiru ja asun ihmisen mökkinaapurina. Käyn sen luona kun musta siltä tuntuu. Joskus se huutelee Viiru, Viiru, mut en mee jos ei huvita. Just tänään olin sen kaa ja se aiko kirjottaa johonkin plokiinsa musta! Kannattais tietysti. Mehän ollaan erilailla viiruja. Tunnistan kyllä kuvasta itseeni. Tosi hyvä kuva muuten kaimasta.

  6. Mäykynen & Elli (pitkästä aikaa moi!) se on penkomisnarkkari, toi ihminen. Sen mielest on siisteintä ikinä pengoskella. Samalla palolla meidän hiekkikseltäkin lähtee kikkareet monta kertaa päivässä, hehehe :-D

    Tiina, joo Hesyllä on varmaan monta liikkistä tarinaa kerrottavana. Meist tää on tietysti kaikkein liikkiksin. Kun vielä saatiin toi yhteyskin :-)

    Liina, Viiruja on paljon, Viiru on viirukissoille ässänimi!

  7. Pulla ja Rompan

     /  heinäkuu 16, 2012

    täähän on kun kadonneen jäljillä ohjelmasta paitsi vaan paljon parempi ku ihmisten sijaan kissimirrit löytää toisensa.

  8. Meil ei ookaan telkkarii :-D Tai on, mutta siitä ei näy kuin eläviä kuvia nauhalta tai kiiltävältä levyltä.

  9. Ihmeellinen ihminen, kun tekee noin hienoja löytöjä! Tosi liikkis juttu toi veljen löytyminen. Mekin oltiin innoissaan, kun Mandyn ekan kodin ihminen löysi meidät ja vähän aikaa sitten saatiin tieto veljestä. Ja meidän kaikkien äipän nimi on kans Viiru.

  10. Monet meistä onkin sen näkösii että äipän nimi on varmaankin ollut Viiru!

  11. Onpahan komea velipoika sulla! Jestas! Ja sillä on samanlainen valkoinen merkki naamassa kuin sulla. Komeeta on!

  12. Oltiin pienenäkin aika samannäkösii. Ihminen (meijän ihminen siis) arveli jo ekasta valokuvasta että ”tuo jolla on pitempi valkoinen sukka takajalassa” eli siis mä, vois olla sen kissa. Ja sit me tavattiin ja sit se päätteli, että kyllä se on se sukkapoika. Eli MÄ! Hurrrr hurrr! Olin pikkusen rohkeempi kuin veikka silloin tavatessa. Mut hyvin on veikkakin pärjännyt ja saanut paljon paremmat metsästysolosuhteet kuin meikä!

  13. Ohoh ja vauvau, kun Zihminen salapoliisisoi! Jo vain on halittavan komea tapaus tämä Viirukin. Ei siis epäilystäkään, kenen velipojasta on kyse :)

  14. Nih :-))))

%d bloggers like this: