Jumppavahti köllähti

Puuh! Jaksaminen loppui!

(Harmaa) Tänä aamuna vahdin jumpat erittäin huolellisesti, ihan tuntumassa. Oli hassua, kun ihminen puhalteli mun kylkeen ja välillä melkein pärisytti massua, hihihi! Mut sitten jalkojen venytyksissä mää vaan yhtäkkiä väsyin. Tuli köllähtämys. Mutta edelleen tietenkin ihmisen ihossa kiinni.

Advertisements
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

5 kommenttia

  1. Jumppaaminen on rankkaa! Ei voi mitään jos köllähtää kesken kaiken.

    Meidän ihminen oli lukenut paikallisesta sanomalehdestä yhtenä päivänä juttua hevos- ja koirahierojasta. Siinä oli sanottu, että ”kissoja ei hierota, ne ovat jo valmiiksi lötköjä”. Lötköjä! Ei olla lötköjä, vaan notkeita ja jänteviä!

  2. Lötköjä! On niiden housuissa! LÖTKÖJÄ?! Me vai?

  3. Siis selvästi raskasta hommaa!

    Meidän palvelijalla on sellanen kummallinen iiiiiso pallo, jonka kanssa se aina välillä jotain touhuaa ja meinaa meidätkin litistää siinä sivussa. Siis ei yhtään sillon kato, että kissi on siinä vieressä. Me ei kyllä aleta jumppavahdeiksi, kun voi tulla lituskakissiksi.

  4. En menis lähellekään. Liian vaarallista ja epäilyttävää!

  5. Meilläkin välillä hypitään ja huidotaan ja puuskutetaan, parempi vaan pysyä turvallisen välimatkan päässä…

%d bloggers like this: