Eka kerta ulkona valjaissa!

En malttanut enää odotella rokotusten kahden viikon hautumista – oli pakko viedä poika ulos, haistelemaan pihaelämää, heti kun naapurin rempat hiljenivät. Jännitti ihan sojona :-] Mitä kaikkea voi tapahtua?!

Puhelin ja avaimet, takki päälle, raksuja taskuun, poika valjaisiin ja pari karkkia heti siihen eteen hyvien fiilisten takaamiseksi. Ovi raolleen, hihna valjaisiin kiinni ja hups, kissa syliin.

En olisi ikinä uskonut, miten rauhallisesti matka sisältä pihalle meni. Siinähän oli kuitenkin se kamala käytävä, hissi, pyörävarasto, pätkä toista käytävää, ja vielä pihallakin, yläpihalle portaita kiivetessä, herra päätoimittaja oli tosi nätisti mun sylissä. Ihmetteli vaan.

Laitoin pojan sitten maahan. Laajan nurmikon vieressä oli siivu asvalttia, siihen pisti parkkiin ja alkoi huutaa että maailma on liian iso, hän tahtoo kotiin. Mä siihen tietysti, että kattele nyt vähän aikaa, ei tää niin kauheeta oo. Nostin kissan sitten sammaleelle – tuntuu varmaan kivalta käpälissä? As if, takas betoniseinän viereen kivelle ja lisää huutoa. Höpötin mukavia, ja kohta nostin pojan ruohikolle. Ei ollut hyvä, piti päästä a) betoniseinän viereen ja b) mun jalkojen taakse.

ruoholla1

ruoholla2

Ajattelin sitten, että no kai tää kymmenisen minuuttia riittää, mennään kotiin. Pyysin Harmaata kävelemään betoniseinän viertä rappusten yläpäähän ja sitten käveltiin kumpikin ihan itse ne parikymmentä rappusta alas. Toinen toisessa reunassa, toinen toisessa reunassa… :-D Rappujen alapäässä tuli stoppi, joten nostin katin syliin ja ihan yhtä nätisti käytiin läpi sama reitti sisälle: ulkokäytävä, pyörävarasto, kutsuttiin hissi, ja *JIPII* koti!

Ei mitään ongelmia. Ei mitään. Uskomatonta. Täysin luottavainen kissa – pikkasen kylläkin huolissaan maailman avaruudesta, mutta niinhän me kaikki välillä.

Advertisements
Edellinen artikkeli

11 kommenttia

  1. Korvien, viiksikarvojen asennosta päätellen ei ollut hullumpi keikka! Minun mielestäni myös silmissä on utelias katse?

  2. Mutta huutoa riitti silti :-D Noooo… katotaas mitä tästä tulee. Tosi paljon sulle kiitos avusta kaikkien pujottelujen ja muiden kans, ja henkisestä tuesta myös!

  3. Ei hassumpaa ekaksi kerraksi!

  4. Hienosti on mennyt! Ja kyllä kymmenisen minuuttia riittää kovasti ensimmäisellä kerralla! Ja ehkä vielä sen jälkeenkin…

    Kun nyt vain ei tulisi säikähdyksiä ja muita.

  5. Voi että ♥
    Hienosti meni! Ihan liikutuin, kun seurustelu-upseeri niin luottaa äippäänsä ja antaa kantaa uuteen paikkaan ja luottaa siihenkin, että ei se äiti huonoon paikkaan vie eikä sieltä edelleen vielä huonompaan, vaan lopuksi päästiin kotiin kaikessa luottamuksessa :-)
    Tosi hienoa! Ransu kun oli sisällä kasvanut pentu, niin ensin se ei suostunut tulemaan avotaivaan alle kuistin kattolipan alta, siihen meni pari päivää. Ja kuten kerroin, Mustin kanssa meni noin vuosi kunnes se kaupungissa lakkasi lähtemästä täysiä kotiovea kohti aina kun joku muu ihminen liikkui pihalla.
    Harmaa, sulla on lahjoja!

  6. Kiitos kommenteista! Yritän tosiaan tähdätä mahdollisia uusia ulkoiluja niin että ei olisi remppamelua eikä pihalla ihmisiä. Tämäniltainen spotti osui tosi hyvin, vain lainapeitteet naapurin katolla paukkuivat tuulessa hiukan. Mitään muita häiriöitä ei.

    Seuraavakin kerta on varmaan tosi lyhyt. Jos toi nyt ylipäätään haluaa lähteä kotoa :-D

  7. Herra Harmaa, olet jo ulkoilun ammattilainen !
    Kyllä se siitä lähtee, tiedä vaikka joku päivä aloitatte lenkkeilyn kaksin ;) Näyttää niin lupaavalta !

  8. Loistava! Hyvin menee Herra Harmaa!

  9. Siitä se lähtee Hra Harmaa. Kohta maukustat oven takana ja vaadit ulkoilutusta yhtä päätä (ihmisorjaa voi silloin kaduttaa..).

  10. En o ammattilainen. Ei mee hyvin. En maukusta! Olen KOTIkissa!

  11. Hienosti lähti ulkoilu-ura käyntiin! Vieraat ihmiset pihalla on ihan nounou, joten totisesti lykästi, kun saitte olla rauhassa. Ihan on tuttu ulkoiluasentokin pälyilykatseineen. :)

%d bloggers like this: