Päivän lellit

(Harmaa) Ovikello soi! Singahdin uuteen piiloon (en enää ikkunaverhon taakse, kun sieltä se yks jo löysi mut) sängyn alle. Piuuu! Mutta ovesta tulikin vain naapurin täti. Tää ei ollut kukaan niistä entisistä tädeistä, tää oli taas uusi. Kuinka paljon naapureita ja tätejä meil onkaan? No kumminkin, kun huomasin että se vaan istuu ja puhuu, ni tulinkin heti sängyn alta ja menin ottamaan vastaan tavanomaiset ihailut ja lellit. Kaikki on oikein ja hienosti ja niin kuin pitääkin.

eikiii

Mut en kyllä ikinä unohda, kun kävi kerran se korkealle kiipeilevä mies joka ei kiinnittänyt mitään huomiota meikään. Mikä nuija! Semmosia vieraita ei tarvii tulla! Näitä toisia vaan.

Advertisements
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

4 kommenttia

  1. Tämä vissiin osasi olla kunnioittava?

    Meillä ei ole käynyt naapureita. Paitsi se yksi, joka kerran ruokki, kerran kysyi särkylääkettä (mutta sille ei annettu MEIDÄN lääkkeitä, vaan ihmisten, harmi kyllä) ja kerran toi tomaatin. Se oli kyllä hyvä naapuri, mutta se on muuttanut nyt pois.

    • Khyllä khyllä, ihan oli ihmisiksi eikä järkyttynyt edes siitä kun hiippailin kahvipöydälle vaik ihminen oli kieltänyt :-D Tosin muisti kysyä mun nimeä vasta lähtiessään (pikku miinus!) mutta ihan ok.

  2. Saila

     /  joulukuu 19, 2013

    Ilmeisesti sun ihminen on huomannut saman eikä enää kutsunut sitä nuijaa kylään! Hyvä että käy vaan hyviä tätejä.

  3. Nuijaa ei toivottavasti tarvii enää ikinä. Sanoo ihminenkin. Tai se ei sano että nuija, mut mä sanon!

%d bloggers like this: