Voi meiän vajavainen ilonainen

(Harmaa) Muistatteko tään? Kun luulin, että Ilona vasta opettelee maukumaan kuin oikeat kissat? No, eipä se siitä oo sen kummemmaksi muuttunut. Nykyään se sanoo ”i-i!” tai jos se tulee kerjäämään nahinaa ja mä sitten täppään sitä vähän, sitten se kiljuu isolla kirjaimella ”I-I!”. Sit toinen sen miukunaa vastaava ääni taitaa olla tuollainen pihinä, jolle ei löydy edes kirjaimia. Pitää vissiin viedä ääniterabiaan.

Ei mun tartte kaikkee osata.

Ei mun tartte kaikkee osata.

Tästä on kyllä syntynyt hupaisiakin hetkiä, kun ihmisen puhelimessa on soittoäänenä ”MAU!”. Kun puhelin soi, ihminen käy etsimään Ilonaa. ”Voi Ilona, sano se uudestaan, joo! Osaatko sä ihan totta jo?” ja jostain kuuluu taas MAU. Ja MAU. MAU. Ja hups, sitten ei kuulukaan enää mitään. Ihmettelen vaan, miksi ihminen järjestää itse huijauksia itselleen. Hulluko se on?

Sit toinen, Ilona on tosiaankin pahvilaatikkotyttöjä. Siinä repimismielessä. Jostain se vaan sen hokasi, että repiminen on muka kivaa. En tajuu. Meillä on yksi pahvilaatikko – onneksi! – jota se ei revi. En tiä miks ei.

Tämä ei maistu hyvälle. Mut tänne vois ehkä yrjötä?

Tämä ei maistu hyvälle. Mut tänne vois ehkä yrjötä?

Mainokset
Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

16 kommenttia

  1. Ihminen huijaa itseään? Aika outoa jopa ihmiseksi. Tosin niiltä voi kyllä odottaa melkeen mitä vaan.

    Niin ja ei kaikki kissat osaa sanoa mau. Meidän ihminen on tavannut kanssa yhden kissan, joka sai kovasti yrittämällä aikaan sellaisen pihinän, muttei mitään varsinaisia naukumisjohdannaisia ääniä. Ei kaikkien tarvi osata.

    • Harmaakin saisi olla vaan iloinen jos en osaa maukua (VIELÄ!!!) koska muutenhan mä olisin täydellinen ja sepä vasta kundia harmittaiskin.

      Tosin oon täydellinen näinkin. So there! Ha!

  2. Ilonalla ja Mustilla on sama laatikkoharrastus. Mustinkin mielestä ne ovat vastustamattomia, tosin pahvisilppua lentää kaaressa enemmän kuin päätyy suuhun.
    Eikä Mustillakaan ole kova ääni, mutta on sillä aika laaja kur-repertuaari, ja tietenkin purnausäänet on sitten erikseen, sitten kun mamma on hävinnyt (kuten eilen, olin talon toisella puolella ja sen kyllä kuuli – MJOUUUUUU!). Ehkä Ilonankin äänivarasto laajenee sitten kun sanottavaa tulee enemmän?
    Tosi hassu toi puhelin-mau -juttu!

  3. Ei Ilonakaan laatikoita oikeasti syö, mutta aika hölmöö se repiminenkin. Tosin, jos se keksii repiä jotain muuta, niin pahvilaatikot tulee viuh takaisin! Mieluummin niitä kuin muuta. Mutta nyt ei siis näy merkkejä repimisen laajentumistrendistä.

    Pojille terveisiä ja etärapsutuksii ja sydämenkuvia!

  4. Toiset tytöt ja pojat vaan tykkää sisustamisesta!

  5. Paavokaan ei aluksi osannut maukua! :) En enää oikein muista millaista ääntä se piti ja välillä se vielä pitää sellaista purinaa, mutta maukuu myös vähän epävireisellä äänellä! :D Ehkä Ilonakin oppii joskus myös maukumaan.
    Harmi taas pääasiassa mouruaa ja pitää kaikenlaista outoa ääntä silloin kun sillä on jotain asiaa! ;) Aika hiljaisia nuo kaikenkaikkiaan kai on…

    • Harmaa maukuu vain kun sillä on asiaa – ja nätisti maukuukin – mutta kun se hermostuu Ilonaan, sitten tulee MOUUUUURR ja hyvin jyrkkää ääntä. Yöllä sitten yritän hyssyttää ettei naapurit kaikki herää…

      No, tulevaisuus näyttää, oppiiko Ilona maukumaan :) Aika liikuttavaa ja söpöä on tuo ininäkin <3

  6. No eipä ihminen kissaa onnistu huijaamaan, joten jos haluaa onnistua siinä, pitää yrittää vaikka itseään :)

    • Töissä MAU! toimii ihan hyvin, kaikki tulee siitä hyvälle tuulelle. Mutta kotona ollessa mulle soitetaan niin harvoin (oikeasti, voi mennä kuukausi ettei kukaan soita koska ”kaikki” tietää että tykkään enemmän txt) että en vaan tajua että MAU! onkin puhelin… Enkä viiti vaihtaa soittoääntä, mitä väliä :-D

  7. Harmaa, nauti tilanteesta vielä kun voit. Meidän rääpäle meinaan osaa maukua erittäin hyvin, tai siis niin hyvin, etä meil kaikil menee hermot. Eikä auta, vaikka vähän läpsisikin.

    P.S Kaksijalkaisilla on tosi oudot jutut. Onneks me ollaan kuitenkin järkevämpiä.

    • Kiitti Kajsa, joskus tilanteissa on kestämistä, joskus on helpompaa. Ja joo, jos me oltais yhtä outoja ku ihmiset, meil ois varmaan tosi vaikeeta koko ajan!

  8. Ilona, kyllä ”ii-iilläkin” pärjää elämässä hyvin. Minä sanon harvoin ja valitusti pienellä äänellä ”ii-au”, ja palvelu pelaa. Sit jos joskus ehkä sanottais jotai muuta, ni varmaan saatais paljon kehuja ja rapsuja, mut näinkin menee mainiosti.
    – Miiru –

  9. ”i-i” on ihan söpö! Ja totta, kyl sillä ja pihinällä pärjää. Perhepiirssä osataan jo :D

%d bloggers like this: