Selvisi sekin

Ihmettelin, miten Ilona pystyy niin usein tipauttamaan minimaalisen kakkakikkareen matolle hiekkiksen viereen. Tänään selvisi sekin: typykkä kävi kakalle istuen hiekkiksen reunalla, niin kuin orrella… Äkkiähän siitä valmiiksi korkealta joku jämä lennähtää matolle, kun vauhdilla lähdetään. Ja vauhtiahan kyllä kakkelin jälkeen riittää!

On se hassu, meiän typsy :-D

(Joo, ei kuvaa.)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

9 kommenttia

  1. Riukua täältä ei löydy, mutta kakkaralli on tuttua :D

    • (Korjasin sanan orreksi, koska se on lähempänä sitä mitä tarkoitin. Asento orrella ja riu’ulla on kumminkin eri.)

  2. Mekin ollaan välillä ”orrella”. Se on hauskaa vaihtelua. Tosin meidänkin emäntä sitten murmuttaa meille..

  3. Kiitos kun et laittanut kuvaa, söin nimittään taas tapani mukaan aamupalaa blogien parissa. :P

  4. Sofia ja Olga

     /  lokakuu 11, 2014

    Joo, kakkahepuli on meillekin tuttu.
    Olga: niin ja Sofilla jää joskus kikkare pyllykarvoihin, hih.

  5. :-)Kyllä tosiaan tuntuu vauhtia riittävän. Meillä puolestaan peitellään niin tarmokkaasti, että purua/ hiekkaa on riittävästi laatikonkin lähellä; mikään pikkuinen hiekkis ei täällä tule kyseeseen.

  6. Kakkahepuli on tuttu juttu. Silloin on yleensä kikkare housuissa kiinni ja sitä juostaan irti :)

  7. Mä kyllä juoksen ilman kikkareitakin, ja paljon! On ihanaa juosta! ihminen sanoo sitä tyhjäpäiseksi säntäilyksi, mut ei mun pää nyt niin tyhjä oo. En oo ees blondi.

%d bloggers like this: