Sitten

Hyvät ihmiset ja eläimet. Vielä kiitos kauniista sanoistanne herra Harmaan saatettua yhdeksän elämäänsä loppuun.

Meillä kotona on suhteellisen hyvä tilanne menetyksen suuruuteen nähden. Ilona syö, leikkii ja vetää päättömiä juoksurallejaan, mutta valitettavasti on myös työpäivinäni monta tuntia kotona ensimmäistä kertaa ihan yksinään. Se nakertaa omaatuntoa. Ilona ei myöskään luota minuun täysin. Se saattaa sännätä petin alle piiloon ihan vain siksi, että kävelen. Toisaalta, antaa silittää ja rapsutella pari kertaa päivässä.

Naukulan Mamma ja Saaripalstan Saila on käyneet vierailulla. Olen heidän kanssaan pohtinut ääneen juttuja. Ilona tuli kummankin nähden esiin melko pian, ja tavalliseen tapaansa meni myös painimaan vieraiden kenkien kanssa eteiseen :-)

Elämän suhteen on paljon mietittävää. Miten tää nyt parhaiten jatkuisi? Odotellaan ja katsotaan, miten Ilona alkaa luottaa? Hankitaan ihmis- ja kissatottunut toinen kissa? Pentu vai aikuinen? Hankitaan Ilonalle kissallinen koti? Ilona tarvitsee kissakaverin, mutta Iltsu ei osaa olla se sopeuttajaopas, joka Harmaa oli hänelle. Iltsu sopeuttaisi uuden aran kissan korkeintaan siihen että ”hei toi on ihminen, pelätään sitä!”. Siksi yhtään arka toinen kissa ei nyt käy. Pitäisi olla varma siitä, että uusi kissa ymmärtää sekä ihmiset että kissat.

Tämä blogikin vaatii hiukan miettimistä. Ilona ei ole vielä kypsä päätoimittajaksi. Harmaa oli niin vahva karaktääri ja alusta asti mukana täällä. Tosi outoa edes ajatella tätä blogia ilman häntä. Ehkä mun pitää jakautua haamukirjoittajasta päätoimittajaksi, kunnes Ilonan ja mun suhde saavuttaa vallansiirtoon rohkaisevan luottamuksen.

Blogin nimenkin muuttaminen hiertää. Kissojen twitter-tilikin on vielä ennallaan. Täytyy elää vähän aikaa Ilonan kanssa eteenpäin, kunnes alkaa selvitä, mitä nimille tehdään. Yksi muutos kuitenkin tulee heti, Zepa häviää ja Ana tulee tilalle. Pari työkaveria jopa kutsuu mua Anaksi, joten nyt mennään jo lähellä tosielämää. Muutos on tarpeen, koska elämänmuutoskin tässä on iso.

Ilonan ja Mersun yhteiseen settiin Flickrissa on nyt lisätty myös viimeiset kuvat.

Iltsu venyttelee sängyllä söpöt jarpaat harallaan

Venyyyyytys!

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

30 kommenttia

  1. Ne on vaikeita asioita. Toisaalta ihmis- ja kissatottunut kissa voisi olla hyvä ja toimiva ratkaisu, mutta toisaalta se olisi joka tapauksessa uusi teillä, ja siten ainakin ensi alkuun ”altavastaajana”, vaikka olisi aikuinenkin. Ilonan reviiri kuitenkin. Toisaalta Ilonalle ehkä voi tehdä hyvääkin olla kaksin sun kanssa? Jos se vaikka reipastuu, kun ei ole ketään kenen ”selän taakse” piiloutua? Uutta kotia en Ilonalle rupeaisi ensisijassa etsimään noinkin hyvän alun jälkeen. Se olisi taas uusi stressi ja vaikeus ja uusia, pelottavia ihmisiä.

    Joka tapauksessa jaksamista vaikeassa tilanteessa, kyllä se ratkaisu löytyy aikanaan. Jos kerran Ilona vaikuttaa olevan ihan kunnossa, niin ei pidä hätiköidä. Ottakaa aikanne, kyllä teille yhteinen sävel löytyy!

    • En mä varmaan pystyisikään antamaan Ilonaa pois. Se uusi koti on vain semmoinen viimeisen hädän ratkaisu, eikä sitä vissiin tarvita.

  2. rotsenrollkatti

     /  maaliskuu 21, 2015

    Asioilla on tapana järjestyä, kunhan antaa ajan kulua ja ajatusten selkeytyä. Kissat on sopeutuvaista porukkaa, loppujen lopuksi.

  3. Sofian ja Olgan palvelija

     /  maaliskuu 21, 2015

    Kissat on uskomattoman hyviä sopeutujia. Syöminen, leikki ja rallittelu ovat tosi hyviä merkkejä.
    Olen Hennan kanssa samaa mieltä siitä, että nyt kun Ilonan on pärjättävä ilman tukipilaria, se voisi hyvinkin pikku hiljaa alkaa luottaa sinuun paremmin.
    Se yksinolo ei tietysti ole mukavaa, mutta kissa kuitenkin pääosin nukkuu päivällä. Olen huomannut, että vaikka olisin etäpäivän kotona, niin kissat nukkuu möllöttää melkein koko päivän kuitenkin.

  4. Onhan se vähän niinkin. Esim eilen kun olin etää kotona, nukkuihan tuo.

  5. Sisko hei, pääsethän säkin sanomaan mielipiteesi isoihin asioihin? Ja oothan edelleen assari?

  6. Pääsitte meidän lukulistaan! harmi että löysin teidät vasta nyt kun tapahtui tämä surullinen asia :( Kyllä kisumirri pärjää yksinkin, vaikka onhan se kaveri tietty kiva tyyppi. En ottaisi tressiä tuosta jos Ilona ei kuitenkaan vaikuta masentuneelta, sit jos alkaa vaikuttaan siltä että on ikävä kaveria olisi kaverin hankinta hyvä vaihtoehto. Tosi moni eläinsuojelun kissa on tottunut kaveriin ja ihmisiin joten jos jostain niin sieltä ainakin voisi löytyä Ilonalle sopiva ystävä :)

  7. OutiAlex

     /  maaliskuu 21, 2015

    Isot päätökset vaativat aikaa ja ratkaisut tulevat ajallaan…

  8. Pia

     /  maaliskuu 21, 2015

    Hyvä kuulla että teillä menee kaikesta huolimatta ihan hyvin, ja että Ilona syö ja leikkii normaalisti! Kyllä se varmaan pikkuhiljaa, päivä kerrallaan, tästä eteenpäin alkaa arki sujumaan.

    Uuden kissakaverin hankinta on hyvä mutta samalla vaikea kysymys. Meidän perheen suuri persoona, Anton-kissa, nukkui pois pari vuotta sitten, ja jouduimme vähän samanlaisen tilanteen eteen kun nuorempi kissa jäi yksin. Silloin ei heti tuntunut oikealta ratkaisulta ottaa uutta kissaa, ja nuorempi kissakin sopeutui tilanteeseen oikein hyvin. Mutta joku vei kuitenkin Rekkujen sivuille katselemaan aina silloin tällöin. Sitten sieltä vaan yhtenä päivänä yhden nuoren tyttökissan kohdalla tuli tunne, että tuossa on meidän uusi perheenjäsen. Ja sitä tunnetta seurasimme. Mutta ei kannata pitää kiirettä, jos ei Ilona tunnu tästä tilanteesta mitenkään kärsivän.

    Voimia teille, olette ajatuksissamme.

  9. Ilona vaikuttaa sopeutuneen tilanteeseen hyvin, joten kiirettä päätöksille ei ole. Aika näyttää oikean suunnan. :)

  10. Vaikeita päätöksiä, mutta elämä on. Kiva kuulla, että Ilona syö ja nukkuu hyvin sekä leikkii ja ralleilee – vaikuttaa siltä, että neito ei ainakaan ole masentunut. Anna ajan kulua niin eiköhän asiat järjesty tavalla tai toisella parhain päin.

  11. Kiitos kommenteista! Eipä tässä kauheesti voi muuta kuin elellä eteenpäin. Pää jauhaa silti mahdollisuuksia ja mietteitä, milläpä sen pysäytät. Nyt on tärkeintä että Iltsu voisi hyvin. Sit ois heti toiseksitärkeintä se meidän luottamuksen rakentuminen, kunnolla.

  12. K ja Katit

     /  maaliskuu 22, 2015

    Pohdin itse aina välistä samaa mun kilpikonnan kohdalla. Haluaisin kolmannen, sen mustan, tänne kotiin, mutten voi pakottaa kilpikonnaa uuteen kissaan, kun se on just ja just sopeutunut tähän yhden ihmisen ja yhden toisen kissan eloon.

    Harmaani ei ole esittämässä poistumisen merkkejäkään, joten ajankohtaista se ei ole. Luulen kuitenkin kilpikonnani olevan sitä sorttia että tulee toimeen ainoana kissana. Ei se vielä aina täysin luota, mutta perusjutuissa kyllä. Se pystyy nukkumaan sohvalla mun vieressä ja antaa toisen kissan tulla tosi lähelle nukkumaan. En tiedä mitä se sanoisi pentukissasta tai toisesta pelokkaasta yksilöstä. Ei ehkä tykkäisi.

    Ehkä se Ilonakin ryhdistäytyy, kun saa vain olla ja teidän luottamus rakentuu siinä samalla. Vaikkei se olekaan automaatio.

  13. Aika näyttää ja ohjaa. ♥

  14. Voi mikä varvasharotus! Niin monta ihanaa kuvaa oli tuolla flickrissä näistä mussukoista <3. Asiat selkiintyvät ja ratkaisut tulevat usein vasta ajan kanssa vaivihkaa.

  15. Antaa ajan kulua, ei kannatta suotta kiirehtiä. Mekin täällä yhä edelleen yritetään sopeutua, vaikkakin eri asioihin. Ei näitä asioita voi kiirehtiä.

  16. Varpaaaaaaat ♥♥♥♥
    Aikahan se tosissaan näyttää mitä tuleman pitää. Ilona on rakastavassa kodissa ja nyt vaan katsotte kuinka te tytöt löydätte toisenne ilman herra Harmaan apua. Uskoisin, että ihan hyvin teillä tulee olemaan ♥

  17. Kannattaa varmasti pohdiskella rauhassa ja katsella miltä Ilonasta elo yksin tuntuu. Toisaalta kun on sinua seurannut, olisi sääli jos upeat kissankuiskaustaitosi jäisi vajaakäytölle. ;)

  18. Hirmuisesti kiitoksia kaikista rohkaisuista! Just tänään Ilona onkin näyttänyt hiukan haluaan läheisempään yhteistyöhön, joten odottelen nyt ihan mielellänikin, miten tää kehittyy.

    Kävin ip Hesyllä viemässä meiltä jääneitä lääkkeitä ja ruokia sekä kyselemässä vähän juttuja. Siellä oli tosi vähän kissoja vailla kotia, mikä on hieno asia.

    • Ihan samaa mieltä, kuin moni muukin.. Eli ”Aika on neuvonantajista viisain” . Ei painostusta, mutta.. Toivottavasti löydätte uudet sävelet jatkaa blogia, koska olisi niin haikeaa luopua blogiystävyydestämme!

  19. Yleensä se ilman kaveria olo tosiaan rohkaisee arempaa kissaa! Silloin täytyy tukeutua ihmiseen, kun ei muutakaan ole saatavilla. Ilona toki vaikuttaa niin kovin kissasosiaaliselta, että varmasti se nauttisi jatkossakin kissakaverista. Minulle voi soitella tai laittaa postia sitten, jos/kun joskus olette valmiita uuden kaverin hankintaan. Tälläkin hetkellä meillä on pari kissaa, jotka olisivat vallan mainioita kavereita Ilonalle (ei olla vielä lisätty näitä Rekku Rescuen sivuille).

    • Ana

       /  maaliskuu 23, 2015

      Kiitos Erja! Kuulinkin Rekun kissoista muuta kautta hiukan. Siis semmoisista joista ei vielä… Meillä meni viikonloppu Ilonan kanssa niin hyvin, että varmaankin se alkaa tässä enemmän turvautua minuun. Kasvatellaan vielä luottamusta ennen kuin toinen kissa. Toivottavasti tääl on asiat kunnossa siihen mennessä kun kesälomani alkaa, koska ois ihanaa olla täällä ihan rauhassa kahden kissan kans ja katsella miten ne alkaa pelata yhteen.

  20. Isoja kysymyksiä mietinnässä. Tuntuisi, että Ilona voisi rohkaistua nyt lisääkin olemaan sun kanssa, ainakin alku kuulostaa lupaavalta.
    Jos sulla vain on jaksamista ja voimia, jatkaisithan blogia? Olet niin tavattoman lahjakas kirjoittaja, että haikeaa olisi luopua näistä kuulumisista. Ja Ilona on söpö kuin mikä, ikävä tulisi tyttelin seikkailuja.
    Rauhallista oloa ja eloa teille molemmille, olette mielessä.

  21. Johanna

     /  maaliskuu 24, 2015

    Me naiset voidaan olla aika härkäpäisiä. Anna Ilonalle aikaa, kyllä se yksinäisyys ajaa kisulin sylkkyyn. Ilona oli Harmaan kanssa aika innokas syleilijä ja varmasti kaipaa sitä. Itse kun oma kissamme oli pieni ja pelokas villi, otin hänet syliini ja painoin sydäntäni vasten. Olin kuullut että äidit tekevät niin vauvoille rauhoittaakseen heitä. Se toimi, tosin kisu meni heti isän syliin ja pysyy edelleen isän poikana….

  22. :-)) Kivoja kommentteja, kiitos. Kyllähän tää blogi jatkuu, kesällä tulee jo 9 vuotta täyteen niin ei oikein viiti lopettaakaan. Ilona miettii nyt, miten hän aikoo asian kanssa edetä. Kyllä sillä on jo jotain mielessä, luulen.

  23. Pitkän tauon jälkeen, kun tulin katsomaan kuulumisia, muuttunut blogin nimi hätkähdytti heti. Voimia ja jaksamista!

    Voi tosiaan olla, että Ilona lähentyy ensin arveluttavana pitämään ihmiseensä lajitoverin lähdettyä. Mullahan nuo hoitolaiset on ryhtyneet aika järjestelmällisesti sylikissoiksi, kun ovat jääneet yksin pieneen kylppäriin (vaikka kuinka olisivat sitä ennen livistäneet pakoon). Tosin se sylikissavaihe voi loppua hyvinkin siinä vaiheessa, kun reviiri laajenee.

    • Kiitos toivotuksista. Sydämessä on raskasta, mutta arki sujuu aikas hyvin. Ilonakin rohkaistuu aina uuden harppauksen, kun ollaan pitempään samassa tilassa = viikonloppu. Täyttä luottamusta haetaan! Ja nyt jo uskon, että joskus myös saadaan.

%d bloggers like this: