Luku 1

Neiti Ilonan päiväkirjaa

pe 20.3.2015 Puskin vahingossa ihmistä jalkaan, kun se tarjoili ruokaa. Vannon ettei toistu.

su 22.3.2015 Menin aamulla ton ihmisen tyynyn viereen hetkeksi. Myöhemmin päivällä se otti mut syliin ja päästi sit irti, niin kävinkin istumaan sen polvelle. Vasta sitten siitä pöydälle.

Ilona hämmästytti kunnolla istumalla polvella ainakin minuutin

Polvella. Vahingossa.

Puskin ton jalkaa kerran myös tänään, kun se laittoi mulle ruokaa. Kiusallista! Lipsahti! Vannon, että enää en.

ma 23.3.2015 Hyppäsin hetkeksi aamulla ton petiin. Se tykkäsi. Mutta: sitten se pesi mun hampaat ja puhdisti korvat myöhemmin aamulla. Harmaa ei koskaan varoittanut, että näinkin voisi käydä. Aamulla! Miten epäreilu juoni!

ti 24.3.2015 Täällä kävi semmoinen korkeella äänellä baabattava kissatäti-ihminen. Hankala tilanne! Ensteks jouduin ton yhen syliin, sitten sen kissatädin syliin ja sit taas ton syliin. Miksi? Aina mun pitää!

ke 25.3.2015 Ihminen sanoo, että mun pissipolitiikka on muuttunut. Kuulemma teen harvemmin ja isompia pissejä nyt kun Harmaa hävisi. Tästä mulla on sanottavana vain: kaikkea ihmiset jaksaakin kytätä!

Kävin taas aamulla hetken ton petissä. Eteisessä rapsuteltiin myös ennen kuin toi häipyi päiväksi. On ihanaa saada massurapsua eteisessä! Hiukan oon kokeillut olkkarin matollakin, mut eteinen on paras.

Laitoin tolle töihin mukaan violetin heittohiirun. Repusta löytyy. Ettei se unoha mua!

Illalla ihminen otti munt syliin vaikka mua jänskätti. Ei kyl jänskättänyt pitkään, alkoi nimittäin semmoinen harjaussessio, että en voinut muuta kuin kieriä ja hurista sisäänpäin. Tiätte miten huristaan sisäänpäin? Silleen, että ihminen voi tuntea sen etutassujensa alla, mutta ei vaan kuulu mitään :-D

to 26.3.2015 Mikähän siinä on, että aina saan hirveesti pisteitä, kun meen aamuisin ton yhen tyynyn viereen? Onhan se tavallaan kivaakin. Saa hetken silitystä ja rapsua ja sit voi lähtee päivän Tärkeisiin Hommiin. Kuten repimään pahveja.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

51 kommenttia

  1. Superreipas Ilona ♥

    Kiva tää sun päiväkirja. Joo. Puske vaan ihmistä kovasti ja sylissäkin saa olla. Enempi parempi.

    • Piti vaihtaa teema kun tyhmä uusi teema ei näyttänyt kommentteja tulleen, paitsi kun meni kattoo artikkelin kerrallaan. Tää teema on ainakin tarpeeksi wanha! Taidettiin käyttää tätä jo heti blogin alussa.

  2. Onpa sulla Ilona ihana päiväkirja! Oot tehny aikamoisia juttuja mut toi puskeminen on kyllä vähän nössöille ite en harrasta koskaan en ikinä! -Rufus

  3. rotsenrollkatti

     /  maaliskuu 26, 2015

    Hienoa nti Ilona! Tulen seuraamaan päiiväkirjaasi kiinnostuneena :)

  4. Kaisun

     /  maaliskuu 26, 2015

    Pus! Symbioosi on alkanut kehittymään.. ;D

    • No en tiiä. Onko se jotain ruokaa? Ruoka on hyvä juttu. Parempi kuin moni muu juttu.

  5. Memmi

     /  maaliskuu 26, 2015

    Ilona, ilo lukea päiväkirjaasi. Suosittelen jatkossakin sänkyilyä ihmisen kanssa, se on kivaa :)

    • Mäkin kovasti kannattaisin, että voisi herätä Ilona tyynyn vieressä! Mutta se on vielä kehittymässä, niin kuin moni muukin luottamusasia.

  6. Voi sua Ilona, hassu :))
    Joo melkoinen elämänmuutos on teillä ollut, mutta siinä auttaa että juuri sinä, Ilona, olet olemassa!

  7. Jee, nyt pääsee kommentoimaan! Oli kiva aloittaa aamu tällä päiväkirjalla. Harmaata tulee – ja on ikävä -lukijanakin, mutta onneksi sinä pirpana jatkat täällä. Jatka siis Ilona samaan rataan (puskemisenkin kanssa)!

  8. Sofia ja Olga

     /  maaliskuu 26, 2015

    Ilona, kiva että alat pitää päiväkirjaa.
    Noin monta rohkelikkotekoa muutamassa päivässä, oletpa tosi reipas! Kyllä teistä vielä hyvät kaverit tulee tuon ihmisen kanssa. Laitoit hiirunkin töihin mukaan; hih!

    • Kerran laitoin pullonkorkin sen kenkään. Ilahtui! Tykkäs se kyllä löytää hiirunkin keskellä työpäivää.

  9. OutiAlex

     /  maaliskuu 26, 2015

    Oli ilo lukea päiväkirjaasi, Ilona. Jatka vain sen julkaisemista ja muista, että hiljaa hyvää tulee :)

  10. Tosi kivaa Ilona, kun päätit pitää päiväkirjaa! Me tykätään <3

  11. Sulla on sisko lahjoja kirjoittaa mielenkiintoista päiväkirjaa! Mutta heti aamulla hampaiden pesu, ei se sovi – menee koko päivä pilalle.

    • Kiitti, sisko. Joo se hammaspesu, toi laski että sama se illalla vai aamulla, ko en syö päivällä kuitenkaan. Mut aamu oli yllärimomentti! Väärä aika! Vielä pahempi ku oikee aika!

  12. Ilona, on sulla jutut :-D Ja vai vahingossa kaikki tapahtuu, ketähän luulet huijaavasi… olet sellainen pieni huomionhakuinen pirpana sisimmässäsi kuitenkin! Mä huomasin, että et edes järkyttynyt, kun täppäsit tassulla kerran vahingossa mun sormeen. Ha! Kiinni jäit!

  13. Ilona ♥

  14. Oi Ilona, kuulostaa siltä, että sinä alat luottaa siihen ihmiseen siellä päivä päivältä enemmän. Todella kiva lukea sinun kuulumisia, jatka siellä ihmisen tyynyn vieressä käymistä – siitä me ihmiset tykätään. :)

    • Voi jos näkisit kaikki ne kerrat kun tuo säntää petin alle valonnopeudella ei-mistään-syystä. Ehkä liikahdin, ehkä kävelin. Voivoi, luottamukseen on vielä pitkä matka :-/ Enkä tiedä, tuleeko Ilonasta koskaan semmoista ”MUN” kissaa kuin Harmaa oli… Mutta näillä mennään nyt. Parhaani yritän. Onhan mulla kuitenkin isommat aivot :)

  15. Ilona, sä kirjotat vaan & hearts ; Mutta ei noita välilyöntejä ♥

  16. &hearts näinkö?

  17. Voi siellähän ollaan hyvin edistytty! :) Hiljaa hyvä tulee.

  18. Hyvä Ilona ♥ Me arvattiin, että osaat kertoa kivasti sun asioista. Jatkoa odotellen!

    • Oon kuitenkin ollut toimituksen assarina ja toimitussihteerinäkin, ni ehkä pakko osata vähän kirjoittaa. Kiitti kehuista!

  19. Voi kuinka tämä täti täällä iloistui tästä päiväkirjasta ♥

    • Kiva. Turhaan en viittis kirjoittakaan. Musta on kiva että ehdit tavata herra Harmaan. Kukaan ei tiennyt että se häviää niin pian täältä meiltä kotoo pois.

  20. Ilona, hieno homma, me luetaan sun kuulumisia niin mielellään, kiva kun oot linjoilla. Toi hiiru ihmisen repussa on erinomaista huolenpitoo!
    – Pipsu ja Miiru –

    Rohkaisevia kuulumisia, hienoa lukea!

    Tässä vielä kannutuskertomus mun kissojen emosta, joka jäi yllättäen vajaa pari vuotta sitten talon ainoaksi kissaksi. Misu oli aiemmin semmoinen piipahtelija, vietti vain vähän aikaa sisällä, ei oikein halunnut olla sylissä tai liian lähellä ihmisiä. Kun sitten talon kaksi muuta kissaa kuolivat samana keväänä aika peräjälkeen, Misu joutui opettelemaan ihan uuden roolin kotonaan. Pikkuhiljaa kissa uskalsi jäädä entistä pidemmäksi aikaa sisälle, sitten löytyi sylissä nukkumisen oivallus, josta Misu siirtyi pötköttelemään sängyille. Toki Misulla on suosikit, ketkä saavat silittää tai pitää sylissä, mutta muutosta on siis tapahtunut. Viime viikolla kuulin, että nyt ollaan siinä kohdassa, että Misu on havainnut sen hänelle luotettavimman ihmisen olevan ah niin kykenemätön hankkimaan oikeaa namiruokaa, joten Misu oli tuonut aamulla suoran sänkyyn tarjoiltuna elävän hiirun ;-). Kun häkeltynyt emäntä ei ollut oikein ymmärtänyt hiirun päälle, Misun oli pitänyt itse näyttää, miten se popsitaan. Eli Misunkin kohdalla muutosta on vähitellen tapahtunut ja mielenkiintoista nähdä, miten luottamus edelleen kehittyy.
    – Pirjo –

    • Elävä hiiru… Misu viettää ylellistä elämää! Hiano tarina. Point teikn niinku elokuvissa sanotaan (meillä katotaan paljon elokuvia, siks tiedän tämmösii asioita).

  21. Tsemppiä – Ilona rohkaistuu pikkuhiljaa! :)

    • EHKÄ. Älkää vielä nuolaisko! Paitsi päästä ja korvista, ne saa pestä. Hihi!

  22. Ihana Ilona! <3 Minäkin olen hiukan ujo, joten ymmärrän neitiä erittäin hyvin. Onpa mukavaa, että teillä menee olosuhteisiin nähden hyvin ja bloggailu jatkuu, vaikkakin tietysti uudenlaisena.

    • Ujokin uskaltaa kirjoittaa. Ja musta on kiva kun te tykkäätte jos tai kun joku tytsy tääl vaan kirjoittelee 😊

  23. Pauliina & Naava

     /  maaliskuu 27, 2015

    Tsemii! Hyvin sä vedät! :)

  24. oho, mulle tuleekin täällä toisella koneella meiän ikiwanha logo. Kai se joskus vaihtuu…

  25. Pitkästä aikaa taas käyn teidän plokissa. Ihan raskas pala kurkussa, kun tulin tänne, tai oikeastaan sydämessä, vaikken koskaan edes nähnyt teidän Harmaata, siis Mersua.
    Ilona, on elämä sinua nyt kolhinut pahemman kerran, kun rakas luottoystävä tuolla tavalla häipyy kuin tuhka tuuleen. Mut ehkä sua on samalla pakosta kolhittu hiukan sen ihmisen suuntaan. Ja näin hienoa päiväkirjaa olet alkanut kirjoittaa. Kiitos, kiva lukea. Sun lipsahduksista Ilona tulee tämä täti melkein hyvilleen, mut ihan vahingossa vain, ei ollut tarkoitus. Arkaa täytyy kunnioittaa. Ihan rauhassa vaan säntäilet siellä. Jee. Ei se sit haittaa yhtään, vaikka välillä lipsahdat sen yhden polvelle, ja lähetät sille rakkaita terkkuja töihin.

%d bloggers like this: