Alku

4.7.2015 käsittämättömän pikkuruinen Zetor tuotiin mulle puoli yhden maissa. Ensin näytti siltä että vain Ilona pelkää Zetoria, mutta kun KiSun ihmiset olivat lähteneet, jänskätys ja suhinat muuttuivat molemminpuolisiksi. Zetor oli tosin koko ajan myös iloinen ja utelias niin kuin normaali pikkukissa. Ilona ei ehtinyt muuta kuin vahtia Zetoria.

Kerran Ilona sai lepäilevän Zetorin ahdistettua nurkkaan suhinallaan. Ehdin ottaa Ilonan pois vasta kun se oli jo pelästyttänyt Zetorin, joten nyt sitten kumpikin pelkäsi toisiaan. Tosin yhden aterian myös söivät samalla ruokapaikalla, mutta ei toista – Ilona ei suostunut.

Neljän jälkeen saatiin hetki, jolloin kumpikin lepäsi, Zetor mun sängyllä ja Ilona kirjahyllyn päällä.

Zetor on maailman ihanin, rohkea ja reipas pentu, mahtavine ruskeine silmineen (ruskean sävy löytyy varmaan väkevistä viineistä, ihana on se). Pentu turvautuu minuun hienosti kun Ilona pelottaa. Kova poika kehräämään ja loputtoman utelias.

Koska kukaan ei saanut päivällä nukuttua jatkuvan kaikinpuolisen vahtimisen takia, ajattelin eristää Zetorin yöksi eteisen puolelle. Istuin siellä hänen kanssa jonkin aikaa lukemassa kirjaa, jotta Ilona ainakin saisi syödä rauhassa toisella puolella, ja Zetor saisi vihdoin käytyä vessassa. En kuitenkaan pystynyt jättämään pentua yöksi sinne yksin. Nostin sen nukkumaan tyynyni viereen, turvaan. Pidin aina kädellä kiinni, kun Ilona käveli ohi – ja sehän kyllä jaksaa flaneerata illalla ja alkuyöstä. Lopulta Zetor ei enää vastannut Ilonan suhinoihin eikä pyrkinyt katsomaan kävelyjä. Nukuttiin kaikki noin yhdestä seitsemään.

Toisen päivän aamu. Ilona tuli tavalliseen tapaan sängyn viereen, mutta huomasi taas Zetorin ja sähähti. En välittänyt siitä vaan nostin tytön syliin, että päästään aloittamaan meidän oma aamurutiini: kissa pesukoneen päälle ja harjausta. Tämä hyvä, mutta koska Zetor seurasi perässä, harjausta säesti Ilonan sähinä. Toisen aamun aamianen ei käynyt samalla ruokapaikalla, Ilona hatkasi ja sai oman aamiaisen pöydälle. Illemmalla yksi ateria syötiin ruokapaikalla samaan aikaan.

Toisena päivänä Zetor on alkanut hyppiä ja kiipeillä enemmän. Heti aamusta näyttää siltä, että kaikesta suhinasta ja ulvonnasta – Zetorilla on uskomattoman kova ääni minikissaksi! – huolimatta tästä saattaisi tulla osin leikkipäivä. Zetor pörhistelee ja ulvoo kun Ilona ryntää pelottelemaan häntä, mutta palautuu heti leikkisäksi kun Iltsu kääntää selkänsä. Ja noutaa leluja kuten Ilonakin… Ilona ei osaa päättää, menisikö lähelle vai sähisisi vaan. Uteliaisuus on suuri. Draamaa syntyy heti, jos noudetaan samaa lelua.

Naukulan Mamma kävi katsomassa minikissaa toisena päivänä. Hänen mielestä Ilonan ns. rähjääminen on aika pehmeää ja uteliaisuus isompaa. Oli miten oli, joku sopu tästä nyt on kohta synnyttävä, koska mieluummin kävisin kaupassa ja muualla niin ettei kissoja tarvi erottaa huoneen ja eteisen puolelle.

Eipä ollut Ilonalla näin aggressiivinen tervetulotoivotus meille. Alusta asti Mersu piti kuin kukkaa. Ja nyt vuorostaan, kun Ilonan pitäisi olla kiva, se vaan resuaa :-(

syövä samalla ruokapaikalla, kuva ylhäältä kertoo kokoeron

Keskitytään ihan vain omaan hommaan, joo?

ilona jäljittää zetorin häntää nuuh nuuh

kyttäilyä Z petillä ii lattialla

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

23 kommenttia

  1. Meillekin voisi tuollainen pikkupoika muuttaa ♥

  2. Tämä on niin tutun oloista!! Mutta kyllä minäkin sitten pari päivää Maxin tulon jälkeen tajusin, että ehkä siitä voi alkaa pitämäänkin.. (ps. emäntä laittoi s.postia teille)

    • Ois kyllä tosi kiva päästä kotoa ulos ilman manöövereja tai sit muuten vain ilman huolia. En edes aavistanut että Ilona vois olla tuollainen juntti, kun se kumminkin on ollut koko ikänsä muiden kissojen kaa, paitsi nyt nää kuukaudet Mersun kuoltua.

  3. Ei me olla Ilonan kanssa juntteja vaan itsenäisiä kissaneitejä. Mutta kyllä me totutaan muutoksiin kun niitä vaaditaan. Se vie vaan hetken. Ainakin multa vei (olen kehräämättä 3kk ym)

  4. Eiköhän niistä kaverit pian tule kun hoksaavat, että samojen seinien sisällä on oltava halus tai ei.

  5. Zetor on kyllä nöyrä poika (tai itse asiassa kovahermoinen kaveri!), kun kesti tuommosen pussipyörityksen karkaamatta mihinkään. Eiköhän se yhteinenkin sävel pikkuhiljaa löydy :-).

  6. Kaisun

     /  heinäkuu 5, 2015

    Kuvista päätellen Iltsua vaan jänskättää ja toisaalta uteluttaa myös! Pikkujätkä menee pulloharjaksi mennen tullen. Se on kakaroiden juttu! Sitten kun raktori vielä pomppii tasajalkaa pulloharjana, ollaan jo hyvällä mallilla.. ♥

  7. Voi ei miten pieni! Ja sievä! Ja eritoten pelottava! :D
    Ilona lienee hieman hitaasti lämpeävää sorttia, kuten leidien kuuluukin. Ei sitä nyt suinpäin sovi rynnätä iholle ja alkaa samantien tuttavalliseksi. Pitää sitä alkuun vähän pientä säpinää olla. :)

  8. Meillä oli täällä Joensuussa Farmarinäyttely, mutta teille tuli pikkutraktori. Onnea uudesta perheenjäsenestä! Oikein ihanalta pikku riiviö näyttää ja kyllä Ilonakin sen älyää. Tykkää kuitenkin!

  9. Ihanat ❤️

  10. rotsenrollkatti

     /  heinäkuu 6, 2015

    Kaikki muuttuu vielä hyväksi, olen varma. Järki voittaa, kissojenkin päässä on vähäsen järkeä ;) Kärsällisyyttä vaan tarvitaan… vai mitä se nyt oli.

  11. Kiitos kommenteista ja tsempityksestä! Tässä nyt kolmas päivä alkaa, eikä meininki oo juuri muuttunut noiden välillä. Zetor sen sijaan järkkää koko ajan uusia juttuja ja löytää uusia reittejä ja koloja. Zetorin omat juoksukisat selvästi kiinnostaa Ilonaa mut pelko voittaa vielä.

    Kun saan pyykit koneesta, lähden kauppaan ja erotan nuo siksi aikaa. Kaiken varalta. (Edit. En erottanut, mut ei täällä oo ruumiita, ihan hyvin meni)

  12. Pauliina & Naava

     /  heinäkuu 6, 2015

    Onpa se pieni! Ei näytä pelottavalta, mutta ei voi tietää.

  13. Kyllä se siitä. Eihän tuo ole kun suhinaa, eri asia olisi jos Ilona antaisi turpaa mennen tullen Zetorille. Niin kauan kun pienempi jaksaa puuhastella omiaan ilman jatkuvaa pelkoa isomman hyökkäämisestä, kaikki on hyvin. ;)
    Joskus nuo ”tasapainot” vaan muuttuu. Mun kissa ei omassa kodissa siedä toisia kissoja, mutta muualla on niiden perään. Ylipäätään Anni käyttäytyy kotona ja maalla/muualla ihan erilailla, yritän aina epätoivoisesti selitellä ”ei se ole tommonen”. :D

    • Ana

       /  heinäkuu 6, 2015

      Joo, Zetor on ihan cool. Kyllä tää varmaan tästä lähipäivinä. Ja jos ei, niin mullahan on lomaa vaik miten paljon jäljellä…

  14. Ihana Zetor, onnea pikkuisesta! ♥ Ilona tahtoo heti tehdä selväksi kuka kaapin paikan määrää, eiköhän ne pian totu toisiinsa, paljon yhteisiä mukavia hetkiä vaan niin tottuvat toisiinsa nopeammin! :) Ja Ilonalle extrapaljon huomiota, ettei tule mustasukkaiseksi. :)

    • Ana

       /  heinäkuu 6, 2015

      Vähän hankala antaa huomiota, jos toinen on koko ajan sängyn alla. Mutta yritetään joo, tsykolokiaa tsykolokiaa!

  15. Tsemppiä teille tutustumiseen! Kyllä ne suhinat varmasti vähitellen laantuvat. Ilona on varmaan herkkiksenä nyt vähän, no, herkkänahkainen… Mutta tuollainen pikku söpöläinen voittaa takuulla Ilonankin puolelleen pian. ♥

  16. Prinsessa ja herne. Toivon kamalasti, että teillä ollaan kohta vaan ihan törkeän söpöjä.

%d bloggers like this: