Ois voinut antaa ollakin

Ilona: Se siivosi istuintyynyistä pois kaikki mun huolella asettelemat karvat. Koko työ hukkaan. Tai siis nukkumistahan se oli, mutta tajuutte varmaan – nukkuminen on kissan työtä. Siinähän söpöillään samalla. Niin. Eli tämmöst meillä, ihminen ei tajuu taas. Hitsi.

maalarinteippiin tarttunutta runsasta karvastoo, tarraharja, harja

(toka kuva lisätty myöhemmin)

Ilona katsoo sängyllä ipadista queen-dokkaria

Shhh. Katon Queenia. On pörröisempi queen kuin mä, mutta mä oon söpömpi.

Mainokset

No niin, taas

ohimolla punainen piste

VOI EI…

Ensimmäinen näkymä puhki menneeseen ihoon sen jälkeen kun puolitettiin Atopican annos! NYT LOPPUU se Zetorilta varastelu ihan kokonaan. Mun täytyy vaan olla aina vaan tarkempi ja vainoharhasempi sen suhteen, miten nopsaan Ilo kipittää väärälle kupille.

Rikki mennyt iho noin pääsääntöisesti on ikävä juttu siksi, että sitten sitä kohtaa aletaan raapia ja homma kumuloituu. Ikinä ei pitäisi päätyä tähän kohtaan. Sitten tulee puhdistusta ja voidetta ja kauluria, kaikki ikävää kissan mielestä.

Sisustusasiaa

Zetor: Miten ihminen voikin sotkee näin hirveästi koko ajan? Koita tässä sitten elää ja olla siisti kissa. Esim! Yks päivä huomasin, että pikkumatto oli juntattu tolleen mun ruokapaikalle:

Ja vesikuppiin oli heitetty raksu!

Ja vesikuppiin oli heitetty raksu!

Älytöntä että joutuu tälleen.

Ilona: Asialla ei oo varmaan mitään tekemistä sen kanssa, että sä juokset täällä kuin pommi ja matot lentelee sinne & tänne?

Ilona petillä etutassu pitkällä

Täältä näkee hyvin sun ruokapaikalle (jos on silmät auki, tieteski).

Entäpä tämä?

Zetor: Sää sitten jyrsit sen lootikon, Ilona. Mun lojuttelumestan. Tuupa järsimään tämä lojuttelumesta. Kis-kis niinku.

neljä kuvaa kun zetor lojuu vaakatasossa olevalla oksalla kirjahyllyssä

Ei taida hammas pystyy?

Hei Ilona, täällä!

Ai niin, meillä asuu jyrsijä

zetor tyytyväisenä kenkälaatikossa

Sain laatikon! Pitkästä aikaa! Laatik-ko, mun laatik-ko!

ilona, meiän jyrsijä laatikon kimpussa

*jyrsintää*

Ilona nakertaa laatikon reunaa

*jyrsintää*

ilona istuu laatikossa jämäkästi

En ollu minä. Katsokaa muualle.

Muka hyvä

Zetor: Toi yks halusi kokeilla, pysyisikö teltta paremmin pystyssä, jos siellä olisi patja. Tai siis muutenhan teltta kyllä pysyy, mutta kun Joku tai mahdollisesti Jotkut pyrkii kaatamaan sen ja käyttämään sitä törmäilyautona ja kierimään sen sisällä, niin ni siks.

Unohti, että tykkään olla kaiken alla.

teltass on patja, jonka alla herra zetor

Gugguu!

Ilona: Tyhmä idea. Ihmisjuttuja. Teltta on teltta! Hyvä semmoisena!

Zetor: Niin onkin. Patja pois!

Vuoden 2017 viimeiset päivät

kissat istuu kuin kaksospatsaat sängyllä, ovelle tuijottaen

Kääk, huomio! Käytävässä liikkuu joku! Ei kai se tule tänne?

Kissojen ja ihmisen suureksi iloksi meille saapui Innokas Leikittäjä vuoden toiseksi viimeisenä päivänä! Pitkä sessio alkoi hiukan uneliaasti, koska päikkyaika, mutta loppua kohti Zetorin valtasi maaninen metsästysvaisto eikä lentävä sulka meinannut ehtiä enää millään karkuun!

zetor teltassa langanpään kanssa, ilona tarkkailee teltan sivusta

zetor on jo kumonnut teltan ja makaa itse siellä sisällä, satu leikittää villalangalla

ilona lähetyy zetoria, joka makaa litistämänsä teltan sisällä ja leikkii sadun heiluttamalla langalla

ilona haistelee zetorin peppua vaikka toinen yrittää leikkiä langan kanssa

satu ottaa kuvaa zetorista rähmällään lattialla

Ilona istuu nättinä

kaunein ikinä naamakuva ilonasta. Sielukin näkyy silmistä

Katsokaa nyt tuota kuvaa yllä. Se on niin ihana, että mieli tekisi itkeä! Ilonan sielu näkyy silmistä! Mahtava kuva, Satu!

zetor vähän hassu ilme päällä lattialla, kyttää ylöspäin

zetor kyyhöttää nättinä pöydänkulmalla

Vuoden viimeisenä päivänä Ilona ilahdutti ihmistään relaamalla vastoin odotuksia. Me nukuttiin vierekkäin päiväunia, ja vedin Ilonan sitten petiltä rintani päälle nukkumaan ilman että se kunnolla heräsikään. Ja se jäi siihen! Ensimmäinen kerta! Siinä se nukkui sellaiset puoli tuntia, välillä vähän kiepahti ja vaihtoi asentoa. Yksi kiepahdus tuotti sitten sen, että hän valui alas takaisin petille. Eli ei varsinaisesti edes lähtenyt pois tahallaan. Olen niin iloinen tästä! :-)

Zetor taas tulee kyllä rinnan ja massun päälle joka aamu, ja iltaisinkin leipurointi sujuu mukavasti pehmoisen massun päällä.

Rattoisaa ja rakkaudellista uutta vuotta kamuille!