Leikittäviä vieraita – hyvä!

Ilona ja Zetor: Sit meillä kävi kans vieraita! Se on hyvä, koska oma ihminen on niin laiska leikittäjä ja muutenkin tylsä. Tuli toi Sofin ja Olgan ihminen ja Hupsujen räggiksien ihminen yhtäaikaa! Niin siistii.

nää kököttää symmetrisesti lattialla ja katsoo yhteen suuntaan, seuraavassa kuvassa sama mutta katseen suunta on vaihtunut

Ilona ja Zetor: Okei, se näyttää siltä, että me vaan kyttäiltiin, mut oikeesti hei kyllä leikittinkin! Sopivalla hetkellä.

zetor vaanii lankaa jotan ihmisen kädet tyrkyttää

lelujen kyttäilyä, kumpikin messissä

Ilona ja Zetor: Mutta sitten, voi ei. Varmaan arvaatte. JOUDUTTIIN SYLITELTÄVIKSI. Aina yhtä ällöä.

Mainokset

Nahinaa!

Katsoin Flickrista Ilonan ja Zetorin yhteiseloa alusta saakka. Suusta valui jatkuvaa kimitystä: ”Voooi kun se on niin pieni, NIIIIN pieni. Vooooiiii!” No olihan se minikissa, eikä ole Ilonan kokoinen vieläkään. Mutta tarmokas. Sitä se on! Ohjelmaa pitää kehittää vaikka nahistelemalla!

Zetor: Mun peppua ei haistella!

jotain 12 kuvaa kun kakarat nahistelee sängyllä. Ilona haisteli zetorin peppua, ja siitähän se sitten lähti.

Kauhistuttava kummitusmirri

Zetor: Böö, kamalat kummituskissat alkaa heti liikkua, kun syksyn pimeät tulee! Böö!

zet söpönä pötköllään, etutassut kerällä ja silmissä kaukovalot niin täysillä päällä

Zetor: Huijasinko teitä ihan satasella? Hähä, mä se vaan oon!

muuten sama mut simmut kii

Seuralainen

Ilona: Niin kauan kun saa valita…

kolme kuvaa kun Ilona kykkii matolla selin Zetoriin, pieni raitakisulelu haisteltavana ja maisteltavana. Zetor lojuu huopapesänsä päällä Ilonan takana ja katselee tilannetta

…tiedän kyllä, kumman raitapaitakisun valitsen!

lelukissa etualalla, sen takana Zetor lojuu, kääntää päätä poispäin silmät kiinni

Pöh. En välitä!

Uusia vehjeksiä

Ilona ja Zetor: Saatiin tämmöinen uusi vehjes. Aika matala, mutta voi tässä silti kieppua ja stailata kynsiä ja jopa ryömiä alle, jos huvittaa.

Ilona: Vahingossa puraisin tuon valkoisen pallon irti. Koska se oli niin kiihkee!

Zetor: Mä taas ryömin tuonne sillan alle – se oli jännää!

Pieni, hiukan yli kissan korkuinen teline jossa pääsee rapsuttelemaan kynsiä ja istumaan pehmeällä plyysillä, ja reunasta roikkuu kuminauhassa karvainen saalis. noi touhuaa kahdestaan siinä. Neljä kuvaa.

Ilona: Oliks meillä muuta?

Zetor: Tottakai ja todellakin oli! Mun rakas paperipussi!

Ukkelista näkyy kassin suusta milloin korvat milloin enemmän. viis kuvaa.

zet kiipeää pystysuoraan isoa tyynyä pitkin ylöspäin. Aika uskomaton asento

4-6 viikkoa toinen koti kissoille

Kävin julkisivurempan infossa. Tammikuun lopulta maaliskuun alkuun parvekkeita piikataan alas. Melu on niin kammottava, että täällä ei voi pitää eläimiä. (Paitsi viikonloppuina.)

Päässä risteilee erilaisia paniikkivaihtoehtoja.

Kyllä tämä varmaan jotenkin järjestyy.