Todellinen rinsessa

Lähdettiin siis lekuriin, vaihteeksi Ilonan kanssa. Tutkimukset ja labrat ei paljastaneet mitään. Terve kissa, joka ei syö. Ja joka joutui myös nesteytykseen, koska kerta pelleilee ravinnon kanssa. Ja joka sai ilmeisesti suuresti kaipaamaansa huomiota, koska…

vilkuilee ovelana kameraan mun sylissä

Hirnuvirnu! Näin sitä vaan saadaan huomiota!

… kehtasi leipuroida ja kehrätä mun sylissä kun lääkäri lähti tekemään labroja ja jäätiin kahdestaan.

pisti pään piiloon mun kainaloon kuten Zetor perjantaina

Kun päästiin kotiin, tyttö ravasi suoraan ruokakupille, söi, ja teki sitten toisen terveen kissan elkeen eli hyppäsi pesukoneen päälle. Lopulta antoi pikkuhirviön vielä pestä päänsä, ja tuolla ne nyt nukkuu vierekkäin. Eli melko varmaan tässä oli kuitenkin kyse vain erityisherkästä rinsessasta, jolle kaverikissa ei saa olla väärän hajuinen tai koko elämä menee palasiksi ”with a deafening sound”.

Eikähän tässä olla vielä nähty kuin yksi ruokakupilla käynti. Niitä on paras järjestyä tänään heti pari lisää. Tuolla on possunsydäntä taas sulamassa. Tai pakkoruokinta. Taas voi valita ihan itse.

Huomauttaisin vaan, kissat, että ei se huutonetti mihinkään mene, siellä on ovi raollaan koko ajan jos tämmösiä ruvetaan :-( Taas meni kolmattasataa pelkästä mielenrauhasta maksamiseen. Mutta onneksi on vakuutus.

PS. Illalla: eipä tuosta tiedä. Ei ole ruoka huvittanut neitiä toista kertaa. Annoin ruiskulla sitten toipilasruokaa. Ei tykkää, mutta mitäs on idiootti. Omassa kupissa on koko ajan hyvää raksua, senkun käy kimppuun. Eli jos tää jatkuu tällaisena, mun pitää ottaa myös joka aamu ylimääräistä aikaa vauvelin ruokkimiseen. Tää on niin perseestä. Oisko ollut liikaa pyydetty Ilonalta ihan tavallista järjissään pysymistä?

Zetorin kumma keikka

Zetor, tuo kissoista tervein, yllätti sairastumalla. Kolmisen päivän aikana syöminen vaan väheni ja loppui, kun taas keltaiset limayrjöt eivät. Saatiin aika tälle aamulle. Poitsu taisteli urheasti vielä kopassakin lähtöä vastaan, mutta mentiin.

Vastaanotolla kivat tädit otti verinäytteet vastaanharaavalta pojalta ja veivät sitten röntgeniin. Suolitukosta ei näkynyt, tulehdusarvot normaalit, ei kuumetta. Poitsu jäi nesteytykseen ja tutkimuksiin päiväksi. Siellä se ny on.

En tajua ollenkaan. Zetorin vauhti ei edes hiljentynyt ennen kuin nyt aamuyöllä. Kun Ilona pyysi juoksuleikkiin, Z ei lähtenyt. Muuten tähän mennessä ollut ihan oma iloinen itsensä vaikkei ole syönyt paljon mitään tai juonut. No, tänä aamuna annoin sille ruiskulla vettä suuhun, koska älytöntä yrittää elää juomatta. Vastaanotolla taas poika oli hyvinkin energinen, pyrki pakoon tutkimuksia ja harasi vastaan joka käänteessä (ei väkivaltaisesti kuitenkaan).

Zet mun sylissä, ei näy kuin korvat ja selkä koska pää meni jo piiloon

Tungen pään tänne kainaloon, niin tilanne menee pois *puf!*.

Haen illalla pois, kunhan soittelevat.

Kohti uutta vuotta

(Laitoin kissoille pedintapaisen latomalla kaikki kangaskassini päällekkäin ritiläkoriin. Ensin kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota, mutta yhtäkkiä…)

Zetor: Hei. HEI, mikäs TÄÄ on? Tää ei varmaankaan oo kissoille. Sehän on, tota, noi kassit on varastossa tässä vaan. Eli tähän voi mennä. Tärkein edellytys, että ei oo kissoille.

Zet ritiläkorissa kassien päällä, kattoo kameraan söpönä

Lähetys kassivarastosta alkaa!

Ilona: Mä kans, mä kans!

myös Ilona löytää uuteen petiin

Hmm, ei voi moittia.

Ilona korissa, Zet korin vieressä

Eikö ookin hieno?!

(Haha! Winner eli isommat aivot takes it all.)

Zetor: Haluun vielä sanoa yhden asian, josta tykkään. Tämä neulomusihminen, se tuli taas! TOSI siistii. En saanut laittaa puikkoa nenään, mut lanka oli silti hirmu mielenkiintoista seurattavaa.

Ilona: Sillä punaisella langalla, joka saatiin viimeeks, sillä ollaan leikitty ihan tosissaan!

Zetor: Kyllä on näin! Meillä ei leikitä leikillään!

neulomusihminen neuloo matolla istuen ja rapsuttaa välillä Zetoria, 2 kuvaa

Siltä varalta, että ei päästäisi päivittämään ennen vuodenvaihdetta, kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille tästä vuodesta, ja anteeks kun ollaan niin vähän kommentoitu kellekään tässä joulun tienoissa, mutta kun maailma tunkee hassuja juttuja väliin, ei vaan ehdi. Hyvää uudempaa vuotta!

Uusi tuttavuus

Ilona: Okeeeeiii, seurustelu-upseeri saa hoitaa tään keikan! Sehän tykkää. Hus Zetor, meepäs siitä pörräämään ja utelemaan, mikä tää on miehiään. Kerrot sitten mullekin myöhemmin.

kolme kuvaa joissa kaikissa seuramies Zetor ja joulupukki

puk2

Typykkäiseni Ilo

Ilonahan ei ole aiemmin osannut paria kissajuttua – puskeminen on hataraa ja ”kurr!”-tervehdystä ei ole ollut ollenkaan. Paitsi typykkä on joskus erehtynyt puskemaan mun jalkaa, jos on ollut erityisen hyvä fiilis (Naukulan Mammakin tietää, Ilona on häntäkin vähän puskenut hotellilomalla). Ja nyt on vihdoin ponnahtanut esiin myös pieni kurinatervehdys! Ei reipas ”Krrrr!” niin kuin vaikka Zetorilla, mutta silti pieni söpö ”kri”.

ilona istuu ikkunalaudalla verhon takana, katsoo suoraan kameraan. sama tyttö heijastuu ikkunasta. Toinen kuva seuraa, melkein sama asento.

Toissailtana ja eilisiltana kävin hakemassa Ilonan kainalooni petiin. Leipuroinnin jälkeen typy kierähti nukkumaan siihen, ja huomasin kyllä että itsekin nukahdan tosi paljon helpommin, kun kissa on kainalossa. Pari tuntia nukuttiin näin, sitten Ilo lähti hakemaan toisen paikan. Sekin käy. Parikin tuntia läheisyyttä on aina plussaa Ilonan suhteelle ihmisolentoihin.

aikanatti2

Uusi paikka

Unettomana taas, aamuyöllä menin käymään keittiössä. Arvatkaa, kuka nukkui ja missä:

tiskiallas ilman Ilonaa

Voin ymmärtää muodon houkutuksen

EN OTTANUT KUVAA. Miten idiootti bloggari voi olla? Syytetään yötä ja unenpuutetta. Mutta niin, siinä se Ilona nukkui, täsmälleen altaan kokoisena ja niin söpönä että melkein tuli tippa silmään. Vaikka onhan noille tietysti opetettu, että ei keittiön tasoille, mutta kun se pätee vain, jos en ole kotona tai en huomaa muuten vaan…

No, harmittaa vietävästi se kuvan puute, joten tein oman. Tältä se kumminkin pääpiirteissään näytti:

Photoshopilla sutattu niin sanottu Ilona tiskialtaassa

Taidetta! Rankka juttu!

Vaan ei Ilonankaan elämä ole pelkkää lepäilyä ollut. Jonkun täytyy valvoa hissiremontin edistymistä aikataulussa, ja myös, ettei vaan kukaan remppahenkilö yritä meille sisälle:

siinä se istuu hiekkapakettien päällä ja tuijottaa ulko-ovea

Vahtikissa Ilona

Jouluvalojen lähtölaskenta

Ripustettu 14.11. klo 21. Katotaanpa, onko jo huomisaamuun mennessä johto nakerrettu poikki, vai kestäisikö peräti pari päivää.

lumihiutaleen muotoisia jouluvaloja ikkunassa

Käsityön ystävä

Ootteko ikinä nähneet?! "NEULOMUS". Mä en oo!

Ootteko ikinä nähneet?! ”NEULOMUS”. Mä en oo!

Kattokaa tarkkaan! Tommoset jännät tikut ja LANKA!

Kattokaa tarkkaan! Tommoset jännät tikut ja LANKA!

Hih, nenukosketus! Tuo lanka on kyl aika houkutteleva...

Hih, nenukosketus! Tuo lanka on kyl aika houkutteleva…

Tästä muina miehinä ohi vaan, lal-lal-laa

Tästä muina miehinä ohi vaan, lal-lal-laa

Voisin kyttäillä täällä selän takana kans

Voisin kyttäillä täällä selän takana kans

Hello, oon täällä!

Hello, oon täällä!

Jep, rapsutusta järjestyy, hyvä mesta

Jep, rapsutusta järjestyy, hyvä mesta

purr

Purrr

purrrh

Puurrrrrh!

Hihii

Hihii!

Hrrrr hrrrr! Hrrrr hrrr!

Hrrrr hrrrr! Hrrrr hrrr!

Ahhh, uusi laatikko!

Zetor: Jei, saatiin uusi laatikko! Oli se entinen kyllä melko syöty. Tää uusi on hyvä. Poikkeuksellisesti koppimallinen, eli tässä on myös katto!

Ilona lojuu pahvilaatikon vieressä Zetor katolla. Ilonaa ei paljon kiinnosta.

Täällä voi loikoa katolla ja moikkailla kaikille MOIMOI!

Zetorin nenä näkyy laatikkoon leikatusta reiästä kun kissa puree reiän reunaa

Mutta disaini on ihan kesken! Tästä pitää säätää… *nirsk!* *nirsk!*

Ilona: Haluutteko kuulla, mitä pikkupeto teki tänään, kun ihminen oli hetken poissa? Joo-o, järsi macin virtajohdon poikki. Aivan – VASTA NYTKÖ? Hyvä kysymys. Mutta tarkoittaa myös, että meikäläiset ei paljon päivittele viikonloppuna, ku virta loppuu. Tai voishan sitä Zetorin pelikoneella eli iipadilla, mutku kaikki hyvät kuvat on tällä toisella koneella… On se tuholainen.

Zetor: Oon kova!

Ilona: Oot tuholainen.

Kissakas-juttu

Ilona: Meistä on juttu Kissakkaassa! Ihan okei, tavallaan. Mutta miks kirjuria on haastateltu, ei meitä?

Zetor: NIINPÄ! Hyvä pointti. Jos vaikka jollain kaupalla olis synttärit, niin haastateltaisko markkinointiassaria, vai ehkä kaupan johtajaa? Mitäpä luulet?

Ilona: Kyllä mentäis johtajan ovelle, kysyttäis onko massu täynnä hyvää ruokaa ja levättykö on, ja sitten haastateltais. Jos saisi luvan.

Zetor: Niih. Mentäis ja kysyttäis.

hännät ristissä

lapset vierekkäin laatikon päällä