Ei hyvä

rapsahti muovi alas sitten ja sinne meni meidan pienikin maisema

Se siitä maisemasta :-((

Mainokset

Mutta Zetor se vaan vahtii

varjokuvana: z istuu pöydällä  ikkunan edessä ja tuijottaa ylös, jossa näkyy telineellä miehen jalat

Ilona: Okei, no niin, heippa. Nyt riittää mulle! Nyt on sedät ihan liian lähellä. Meen sängyn alle. Moi. Ciao ciao.

Ikkunan aukaisemisesta

Jaha joo! Sivuikkunan kapein mahdollinen aukaisu tuottaa raon, josta kissan pää mahtuu. Tiedättekin loput. Jos haluan pitää ikkunaa auki, mun täytyy seisoa vieressä vahtimassa, ettei paikalliset nerot saa päähänsä lähteä telineille tai myöhemmin kuusi kerrosta alaspäin.

Firma pesee ikkunat vasta kun kaikki on laitettu. Ehkä sitten voisin taas laittaa ne ylimääräiset haat – puitteet vaikuttaa puulta.

Aamulla oli pakko aukaista ikkunaa, koska sisälle oli tullut viemärin hajua (vau mikä herätys). Siinä sitä sitten möllöteltiin Zetorin kans vierekkäin, naamat raossa. Telineet on heti tuossa. Z on just sellainen jäppinen, jolle heti iskisi mieleen lähteä vähän kävelylle :-(

Hurja Tartsan

No voi hemmetti, sydärikö tässä pitää vielä saada! Eilen vaatekaapissa sama juttu – niin korkealle kuin pääsee. Eikä tietenkään mun vaan vuokraemon kamoissa. Ja olen sentään leikittänytkin noita tänään…

Zet miukuu ja kököttää helevatin korkealla katonrajasssa keittiön kaapin päällä

nyt se tulee alas kaapin päältä, ottaa tassuilla tukea ensin seinästä ja sitten hop

Kotona töi ja kiva ihminen

Zetor ja Ilona: Vaihtelua, jee! Tuli tommonen kiva ihminen. Ei tosin leikittänyt, mutta sillä kuulemma olikin töi-päivä meiän ihmisen kans.

s petillä kirjoittamassa läppärillä, nojaa seinään. Zetor lojuu petillä nyrkki pystyssä, hassu poika

S petillä mahallaan, kirjoittaa. Zet istuu just hänen pään edessä ja katsoo kameraan.

Ilona: Mäpäs pussasin tuota ihmistä, kurkotin täältä ikkunalaudalta olkapäälle. Otin makunäytteitä poskesta ja hajunäytteitä hiuksista. Kelpasi.

Ilona nököttää ikkunalaudalla S:n pään takana, S istuu sohvalla

Ilona: Musta tuntuu, että ihmiset tykkää siitä, kun pussaan.

Lisämakua elämään

Zet nassuttaa ruohosipulipuskaa pöydällä

Äh, mums-mums, äh mums-mums!

Zetor: Äh, onpas pahaa ruohoa! Mut pakko yrittää. Nami nami. Ei ole naminami. Miten ruoho voi olla näin pahaa?

Ilo linputtaa ikkunalaudalla kerrankin naama kohti kameraa ja silmät auki

Ilona: Psst. Ei se tajua vaikka ihminen suoraan sanoo: se on ruohosipulia. SIPULIA! Ei kissat syö sipulia. Tai no – näköjään syö.

Zetor: Pakko yrittää kun kerta on ruohon näköistä!

Vauvaharjat

Niitä kamalia kissojen hammasharjoja on nyt väistelty jotain kolmekymmentä vuotta. Peto sai sellaisesta harjasta (oletan) paiseen, joten niiden käyttö loppui siihen. Sen jälkeen olen paremman puutteessa pessyt kissojen hampaita topzilla.

Mutta nyt! Eläinlääkärin vinkistä kävin ostamassa apteekista pienimmät vauvojen hammasharjat, kummallekin oma. Ne on pehmeitä, mutta harjaavia ja sopivan kokoisia. Kissat ei tietenkään huuda jihuuta vieläkään hampaiden puhdistushetkille, mutta kyllä ne jotenkin paremmin tuntuisivat sietävän uusia harjoja.

pinkki ja vaaleansininen vauvaharja, kummassakin tukeva lenkurapää jota vauva voi joutessaan pureskella

Joululahjoja sitten ei tule

Zetor ja Ilona: Ihminen teki kiinteistökaupan!

metrin korkee 40 senttii halkaisija musta raapimatynnyri, jossa kolme eri alkovia eri tasoissa

KERROSTALO! MEILLE!

Köh, saisiko tähän kuitenkin vielä ne silkkipaperit matoksi? Kun vähän ehdittiin jo tottua…

Ei meillä kotona vaan tämmöistä!

kaksi kuvaa kun Zetor pällistelee nenä melkein kiinni tv-ruudussa.Ekassa kuvassa seisoo lattialla ja kurkottelee pitkänä poikana, toisessa on edennyt istumaan ruudun eteen, tietenkin keskelle. Leffa takana on Monster's ball.

Harjoiteltu on

Muistattehan Ilonan pikkuruisen tavan miukua lähinnä ”i-i”? Nyt pitää kysyä, mitähän kaikkea täällä kotona tapahtuukaan mun ollessa poissa. Sillä ainakin on tapahtunut tämä: Ilona on harjoitellut maukumista! Taannoin kun tulin kotiin, vastassa oli tarmokas ja hyväntuulinen mustavalkoinen kisu, joka jatkoi parikymmentä minuuttia putkeen: ”MIAU! MIAU! NAU! NAU!” Diftongit! Useampia kirjaimia!

Kehuin kovasti, samalla kun katsoin, että eihän sitä nyt vaivaa mikään. Ei. Ihan oli iloinen, tepsuttelevainen Ilona. Hän vaan halusi näyttää mulle, miten kissa maukuu ♥ Mun rakas.