Vauvaharjat

Niitä kamalia kissojen hammasharjoja on nyt väistelty jotain kolmekymmentä vuotta. Peto sai sellaisesta harjasta (oletan) paiseen, joten niiden käyttö loppui siihen. Sen jälkeen olen paremman puutteessa pessyt kissojen hampaita topzilla.

Mutta nyt! Eläinlääkärin vinkistä kävin ostamassa apteekista pienimmät vauvojen hammasharjat, kummallekin oma. Ne on pehmeitä, mutta harjaavia ja sopivan kokoisia. Kissat ei tietenkään huuda jihuuta vieläkään hampaiden puhdistushetkille, mutta kyllä ne jotenkin paremmin tuntuisivat sietävän uusia harjoja.

pinkki ja vaaleansininen vauvaharja, kummassakin tukeva lenkurapää jota vauva voi joutessaan pureskella

Mainokset

Joululahjoja sitten ei tule

Zetor ja Ilona: Ihminen teki kiinteistökaupan!

metrin korkee 40 senttii halkaisija musta raapimatynnyri, jossa kolme eri alkovia eri tasoissa

KERROSTALO! MEILLE!

Köh, saisiko tähän kuitenkin vielä ne silkkipaperit matoksi? Kun vähän ehdittiin jo tottua…

Ei meillä kotona vaan tämmöistä!

kaksi kuvaa kun Zetor pällistelee nenä melkein kiinni tv-ruudussa.Ekassa kuvassa seisoo lattialla ja kurkottelee pitkänä poikana, toisessa on edennyt istumaan ruudun eteen, tietenkin keskelle. Leffa takana on Monster's ball.

Harjoiteltu on

Muistattehan Ilonan pikkuruisen tavan miukua lähinnä ”i-i”? Nyt pitää kysyä, mitähän kaikkea täällä kotona tapahtuukaan mun ollessa poissa. Sillä ainakin on tapahtunut tämä: Ilona on harjoitellut maukumista! Taannoin kun tulin kotiin, vastassa oli tarmokas ja hyväntuulinen mustavalkoinen kisu, joka jatkoi parikymmentä minuuttia putkeen: ”MIAU! MIAU! NAU! NAU!” Diftongit! Useampia kirjaimia!

Kehuin kovasti, samalla kun katsoin, että eihän sitä nyt vaivaa mikään. Ei. Ihan oli iloinen, tepsuttelevainen Ilona. Hän vaan halusi näyttää mulle, miten kissa maukuu ♥ Mun rakas.

Andante andante

Zetor: Ihan (huh) rauhassa vaan (huh-huh!), ei tää varmaan oo mitään tosi vaarallista…

Hirviöitä ikkunan takana!

huolestunut ilona massu maassa tuijottaa ikkunalle

Ilona: Yritän ja yritän viestittää ihmiselle, että ikkunan takana on HIRVIÖITÄ, mutta se ei tajua. ”Ei siellä nyt ketään ole”, JOO EHKÄ EI, MUT OLI KOKO PÄIVÄN. ”Ne tulee vasta huomenna taas”, ai no kiva, kiitos tiedosta. Ja varppina siellä on joku nytkin vaanimassa. ”Nosta häntä, typykkä”, se sanoo. Nosta ite. Mä en nosta häntää enkä masua maasta ennen kuin me häivytään tai hirviöt häipyy. NIIN.

Zetor: Mut me häivytäänkin ens viikolla. Relaa nyt, hyvä sisko. Kato mua – häntä pystyssä tralaa!

Ilona: Massu maassa tralaa.

Syytä piiloutua

Ilona ja Zetor: Hämmennys! Ihminen sanoo, että kohta meiän pitää vaihtaa kotia! Mitä?! Ei ole muita koteja. Vai voiko niitä vaihdella? Mitä jos ei huvita vaihtaa?

Ilona: Just kun aloin oppii, että parempi juosta vaan lääkintäpaikalle kun on lääkintäaika, sillä se on sit ohi. Vaikka ihmisen juoksuttaminen kieltämättä on hirmu hauskaa. Miten mä osaan muka jossain toisessa ”kotona”? Missä on ruoka, missä masulääke, missä vesi?

Zetor: Ja mikä on ”kohta”? Huomenna?

Ilona: Ja mihin me muka mennään?

Zetor: Mennään piiloon!

Teltasta näkyy Ilonan selkää ja häntää, Zetor pällistelee taaempana, mitä Ilona tekee

– En ole täällä, joten en voi muuttaakaan.

Tämä postaus ei sovi herkille

Niin, ootteko jo kuulleet sitä juttua, kun Zetor yrittää panna mua ja samalla tykkää katsoa silmiin?

MÄ SANOIN JO, ETTÄ TÄÄ POSTAUS EI SOVI HERKILLE.

No, tämä meni silleen, että Zetorhan leipuroi mun maksaa sillä lailla, että takatassut on vuoteella kun mä luen/katon ipadia pitkällään, ja etutassut siis leipoo. Mutta oisko tästä kuukausi aikaa, kun ne takatassut pomppasi mun mahan päälle, ja siellä alkoi syntyä – päivittäin – ihan aito astumis-liikesarja, pupillit kirsikan kokoisina. Hupi alkoi sellaisen neulemekon päällä, jossa on 38% alpakkaa, mutta sittemmin on kelvannut jo ihan tavallinen puuvillakin.

Ja hän siis tosiaan haluaa katsoa kasvoihin tämän juttuhomman aikana.

Zet kurkkii ipadin sivusta, kun mä yritän kattoo dekkarii

– Ihminen, etkö vois nyt keskittyä tähän herkkään hetkeen?

Zet kurkkii ipadin yli mun naamaa kohti

– Mä olisin niinku täällä. TÄÄLLÄ, haloo!

Tänään juteltiin sitten vihdoin eläinlääkäri Pirren kanssa asiasta. Todennäköisesti pojalla on vain liian tylsää. Hormooneista ei ole kyse, koska poju on kastroitu juuri samassa putiikissa eli tiedetään, ettei sillä ole mitään piilokiveksiä tms. Pippeliä voidaan vilkaista jonkin muun hoidon yhteydessä, mutta ei oo pakko.

Mä oon niin huono äiti :-( En oo leikkinyt tarpeeksi lapseni kans. Ihan yksinkertaisesti näin. Metsästysleikkien jälkeen pitäisi myös antaa pieni nami, että tulisi saalistakin eikä turhautumia. Olenhan mä niitä Lidlin lihatikkuja metsästyttänyt pojalla sentin paloissa, ja voi että se nauttii niiden perässä juoksemisesta! Mutta liian vähän on sitäkin vissiin harrasteltu. Buu. Nyt ihminen, jotain rajaa siihen laiskuuteen! Kisulle parempi mieli ja heti!

Onni

Melkein koko viime yön Ilona nukkui tyynylläni selkä poskeani vasten. ♥ Ensin toki alue piti puhdistaa: hän nuoli ensin hiusrajaa, sitten posken ja korvan siltä puolelta mihin aikoi nukkumaan. Puhtaus on puoli ruokaa! Ja huolellisuus toinen puoli!

Miettikää hetki, kuka oli (on) niiiiin onnellinen!

4-6 viikkoa toinen koti kissoille

Kävin julkisivurempan infossa. Tammikuun lopulta maaliskuun alkuun parvekkeita piikataan alas. Melu on niin kammottava, että täällä ei voi pitää eläimiä. (Paitsi viikonloppuina.)

Päässä risteilee erilaisia paniikkivaihtoehtoja.

Kyllä tämä varmaan jotenkin järjestyy.