Tämä postaus ei sovi herkille

Niin, ootteko jo kuulleet sitä juttua, kun Zetor yrittää panna mua ja samalla tykkää katsoa silmiin?

MÄ SANOIN JO, ETTÄ TÄÄ POSTAUS EI SOVI HERKILLE.

No, tämä meni silleen, että Zetorhan leipuroi mun maksaa sillä lailla, että takatassut on vuoteella kun mä luen/katon ipadia pitkällään, ja etutassut siis leipoo. Mutta oisko tästä kuukausi aikaa, kun ne takatassut pomppasi mun mahan päälle, ja siellä alkoi syntyä – päivittäin – ihan aito astumis-liikesarja, pupillit kirsikan kokoisina. Hupi alkoi sellaisen neulemekon päällä, jossa on 38% alpakkaa, mutta sittemmin on kelvannut jo ihan tavallinen puuvillakin.

Ja hän siis tosiaan haluaa katsoa kasvoihin tämän juttuhomman aikana.

Zet kurkkii ipadin sivusta, kun mä yritän kattoo dekkarii

– Ihminen, etkö vois nyt keskittyä tähän herkkään hetkeen?

Zet kurkkii ipadin yli mun naamaa kohti

– Mä olisin niinku täällä. TÄÄLLÄ, haloo!

Tänään juteltiin sitten vihdoin eläinlääkäri Pirren kanssa asiasta. Todennäköisesti pojalla on vain liian tylsää. Hormooneista ei ole kyse, koska poju on kastroitu juuri samassa putiikissa eli tiedetään, ettei sillä ole mitään piilokiveksiä tms. Pippeliä voidaan vilkaista jonkin muun hoidon yhteydessä, mutta ei oo pakko.

Mä oon niin huono äiti :-( En oo leikkinyt tarpeeksi lapseni kans. Ihan yksinkertaisesti näin. Metsästysleikkien jälkeen pitäisi myös antaa pieni nami, että tulisi saalistakin eikä turhautumia. Olenhan mä niitä Lidlin lihatikkuja metsästyttänyt pojalla sentin paloissa, ja voi että se nauttii niiden perässä juoksemisesta! Mutta liian vähän on sitäkin vissiin harrasteltu. Buu. Nyt ihminen, jotain rajaa siihen laiskuuteen! Kisulle parempi mieli ja heti!

Mainokset

Onni

Melkein koko viime yön Ilona nukkui tyynylläni selkä poskeani vasten. ♥ Ensin toki alue piti puhdistaa: hän nuoli ensin hiusrajaa, sitten posken ja korvan siltä puolelta mihin aikoi nukkumaan. Puhtaus on puoli ruokaa! Ja huolellisuus toinen puoli!

Miettikää hetki, kuka oli (on) niiiiin onnellinen!

4-6 viikkoa toinen koti kissoille

Kävin julkisivurempan infossa. Tammikuun lopulta maaliskuun alkuun parvekkeita piikataan alas. Melu on niin kammottava, että täällä ei voi pitää eläimiä. (Paitsi viikonloppuina.)

Päässä risteilee erilaisia paniikkivaihtoehtoja.

Kyllä tämä varmaan jotenkin järjestyy.

Onhan Ilona tietysti sitäkin

M tuumasi saatuaan silittää Ilonan paksua silkkiturkkia peräti puolisen minuuttia ennen kuin tyttö hatkasi:
”Ihana turkki! Mutta voi kun se on kiinni tuollaisessa pihtarissa.”

Ilonan kieli on puoli metriä ulos suusta kun se nuolee huuliaan Mintun jalan vieressä. Onnistunein laukaus ikinä

PIHTARI??! Entä jos syön sun jalan? Mites sitten suu pannaan?

PostNord

PostNord – siis tämä Zooplussan 0,99e-hintainen kuljetuspalvelu – on parantunut noin miljoonalla prosentilla. Ensinnäkin, niiltä tulee aikaikkuna päivistä mailitse. Sitten tulee tekstiviestillä aikaikkuna tunneissa: sopiiko sulle? voiko jättää paketin vaikka et ole kotona? puhelin? ovikoodi? email?

Ja sen jälkeen kun on vahvistanut noi (tai muuttanut aikaikkunaa) kundi vielä soittaa kun on lähellä tulossa: ”Oletko kotona?”. Ja sitten paketti tulee muutaman minuutin päästä.

Ei meinaan ollut tällaista vielä viime kesänä vai toissakesääkö se oli, kun sähisin pää punaisena PostNordin asiakaspalveluun, että saatana se paketti tänne ja justiinsa, siinä on päällä sekä ovikoodi että mun puhelinnumero ja sitä ei muka voitu toimittaa, runkvistit.

vain tyhjä pahvilaatikko ja zooplussan vihreää muovinauhaa näkyvissä

Mikä tärkeintä: laatikko!

Uusin keksintö

ilona kyttaa zetorin pelaamista sivusta

Ilona: Tuotasnoin. Pelaako se pallorataa teltan LÄPI?

zet selin, pelaa pallorataa teltan läpi neljä kuvaa

ilona kyttää zetorin peliä

Ilona: Jep, kyllä pelaa. Kaikkea sitä ehtii näkemäänkin.

Tätä nyt ei usko kukaan…

… mutta Zetor oppi juuri soittamaan tuota japanilaista kelloa, joka on katosta roikkuvan himmelin keskiössä. Eiku takajaloilleen ja *pling!*

Kiintoisia yöherätyksiä odotellen.

himmeli katossa

zetor tuijottaa ylös kelloa

Tietenkään en saanut kuvaa kun se kilauttaa. Mutta katse siinä nyt kuitenkin.

Ei ole monella

Kirjanmerkki Sandralta

Mieletön lahja. Rakastan tuota niin paljon etten ehkä voi käyttää! Eiku voin. Se on samanlainen kummaltakin puolelta ja laminoitu ja …ihana. IHANA.

Ilonan superyllätys

Rakastan Ilonaa niin paljon. Sen omia juttuja ja ylläreitä. Ilo tulee mua vastaan ovelle huudellen pikkuäänellään ”iii! iii!”. Sitten pitää lelliä heti. Nyt on ollut tarjolla kaikenlaista uuttakin.

Neito ei kehrää suunnilleen ikinä ilman että leipuroi samalla, mutta pari päivää sitten kampasin häntä vessassa, ja niin vaan pikkuinen kehräys käynnistyi! Tähän voisin lisätä myös typyn vasenpuolisuudesta: vain vasempaan suupieleen otetaan sormea, ja vasemman takareiden rapsuttaminen antaa huippufiiliksiä.

Hupaisin on Ilonan kömpelyys liikkuvan lelun saalistamisessa. Kun sulka kiitää lattialla, Zetor yrittää kiinni heti. Mutta Ilona saattaa jahdata sulkaa sen ohi juosten, tai pahimmoillaan asettuu venyttelemään pakenevan lelun viereen. Ei pärjäisi luonnossa kahta sekuntia, näin ollaan tuumittu Zetorin kanssa.

Suurimman yllärin Ilona järjesti eilen. Muistatte ehkä, että meillä on Sedät-pariskunta, joiden nähden Ilona ei ole koskaan tullut sängyn alta. Siis neljään vuoteen. Sanovat sitä mun mielikuvituskissaksi. Mutta eilen toinen Setä istui täällä pari tuntia, ja jo ekan tunnin jälkeen Ilo marssi sängyn alta ja suoraan eteiseen painimaan Sedän kenkien kanssa. Miettikää, oltiinko häpnaadilla kolautettuja! Myöhemmin typy haisteli vielä Sedän sormia. Kyllä nyt on maailmankirjat… Voihan Ilona!

kuusi kuvaa kun ilona painii kenkäparin kanssa eteisessä. parissa kuvassa naama syvällä kengässä. Monessa kuvassa vain nautiskelee.

Zetorilta meni hermot heti kun Ilona tuli sängyn alta. Olisi pitänyt päästä painimaan ja juoksemaan. Ilona sanoi kovaa (ja minä myös), että ei ole hyvä hölmöilyn hetki, poitsu. Eletään harvinaisia minuutteja, nyt pitää vallita rauha!

Ilona, pikku huijari

zetorin silmät, vähän levitetty kuvankäsittelyllä

Zetor istui lipaston päällä ikkunan edessä ja katseli ulos. Minä istuin pöydän ääressä parin metrin päässä.

Ja sitten Ilona veti vessan.

Tämä teidän olis tosiaan pitänyt nähdä! Zetorin silmät levisivät, jos mahdollista, vieläkin isommiksi. Se katsoi minuun (”tuo on tossa!”) ja jäi tuijottamaan vessan suuntaan (”ei tuonne mennyt ketään!”). Sitten se lähti varovasti hiipparoimaan vessaa kohti, ja eikös sieltä kohta ryntää kaksi kissaa hirmuista kyytiä peräkkäin hännät pystyssä :-D

Ilona, meiän hupsu. Ja sit tää toinen hupsu. Aina niistä jokin riemu repeää, ei tarvii pitkään odotella. ♥