Vuoden 2017 viimeiset päivät

kissat istuu kuin kaksospatsaat sängyllä, ovelle tuijottaen

Kääk, huomio! Käytävässä liikkuu joku! Ei kai se tule tänne?

Kissojen ja ihmisen suureksi iloksi meille saapui Innokas Leikittäjä vuoden toiseksi viimeisenä päivänä! Pitkä sessio alkoi hiukan uneliaasti, koska päikkyaika, mutta loppua kohti Zetorin valtasi maaninen metsästysvaisto eikä lentävä sulka meinannut ehtiä enää millään karkuun!

zetor teltassa langanpään kanssa, ilona tarkkailee teltan sivusta

zetor on jo kumonnut teltan ja makaa itse siellä sisällä, satu leikittää villalangalla

ilona lähetyy zetoria, joka makaa litistämänsä teltan sisällä ja leikkii sadun heiluttamalla langalla

ilona haistelee zetorin peppua vaikka toinen yrittää leikkiä langan kanssa

satu ottaa kuvaa zetorista rähmällään lattialla

Ilona istuu nättinä

kaunein ikinä naamakuva ilonasta. Sielukin näkyy silmistä

Katsokaa nyt tuota kuvaa yllä. Se on niin ihana, että mieli tekisi itkeä! Ilonan sielu näkyy silmistä! Mahtava kuva, Satu!

zetor vähän hassu ilme päällä lattialla, kyttää ylöspäin

zetor kyyhöttää nättinä pöydänkulmalla

Vuoden viimeisenä päivänä Ilona ilahdutti ihmistään relaamalla vastoin odotuksia. Me nukuttiin vierekkäin päiväunia, ja vedin Ilonan sitten petiltä rintani päälle nukkumaan ilman että se kunnolla heräsikään. Ja se jäi siihen! Ensimmäinen kerta! Siinä se nukkui sellaiset puoli tuntia, välillä vähän kiepahti ja vaihtoi asentoa. Yksi kiepahdus tuotti sitten sen, että hän valui alas takaisin petille. Eli ei varsinaisesti edes lähtenyt pois tahallaan. Olen niin iloinen tästä! :-)

Zetor taas tulee kyllä rinnan ja massun päälle joka aamu, ja iltaisinkin leipurointi sujuu mukavasti pehmoisen massun päällä.

Rattoisaa ja rakkaudellista uutta vuotta kamuille!

Mainokset

Kiva tönö

Ilona siis istuu turkosissa uudessa teltassaan sivistyneesti ja katselee oviaukolta ulosa

Tenava hei, NÄIN istutaan teltassa. Sivistyneesti.

Aivan, Zetor on siis ryöminyt teltan alle, koska voi.

Niin mut mä saan olla teltan alla, jos huvittaa! Tykkään olla alla! Kaiken alla!

Lapset sai siis teltan. Siinä on sisällä myös pikkuisella moottorilla pyörivä höyhen. HIGH END TENT!

Ja sehän oli keskisuuri ihme!

tässä taitaa nyt olla neljä kuvaa jossa Ilona tutustuu telttaan eestä ja takaa

teltan pahvipaketti

Tämmöisessä myytiin

Nyt kolmantena päivänään teltta saa jo kyytiä ympäri mattoa. Kurina vaan kuuluu, kun isäntä riehuttaa telttaa ja kutsuu Ilonaa leikkimään :-D

(puolentoista minuutin video Flickrissa)

Väärä laji

kupissa todellakin pyöreitten raksujen seassa yksi vaaleampi ja luun muotoinen.

Zetor: Hälytys! Kupissa hauvaraksu! Tartuntavaara! Ei voi syödä! – Tai no, jos mä vähän vaan maistan reunasta. Mums. Okei, voi syödä.

Tulihan se päivä

Härregyyd, nyt se on oppinut menemään vaatekaapin päälle…

Täst pääsee härkkimään leluja!

Täältä pääsee tonne laatikoitten päälle

Ei kai siellä vaan ollut yhtään pölyistä?

mustalla pahvilla hyvin näkyy, mitä kautta on pöytassuin menty ja tultu. Yhden laatikkopinon päältä tietty.

Seikkailijatar!

Zetor: Tätä ei heti uskoisi, mutta Ilonapa on meistä se seikkailija!

zetor makoilee matolla

Mä seikkailen ehkä joskus muulloin, nyt lojututtaa

Ilona: Et nyt kerro sitä…

Zetor: No mut olihan se hienoo. – Ihminen tuli liian myöhään illalla kotiin parin ruokakassin kanssa ja me oltiin tietty ovella vastassa. Vähän kyttäilyä, jos pääsisi. Ja vihdoin Ilona sai tilaisuuden! Livahti käytävään! Mä juoksin äkkiä syvemmälle kotiin, kun ihminen alkoi komentaa.

Ilona: Nyt sä kumminkin kerrot…

Zetor: Joo, niin Ilona siis kipitti metrin ovelta toiseen suuntaan ja sit puolitoista metriä toiseen suuntaan, joutui nurkkaan ja alkoi parkua massu maassa, että on eksynyt! ”IUU! IUU!”

Ilona: Oli se niin turhaa ja sit alkoi pelottaakin. Ihan väärää juttua tassujen alla ja pelkkää tylsää ja kylmää. Onneksi ihminen pelasti! Nosti mut kotiin. En varmana enää ikinä yritä livahtaa, ei ollu kannatettava kokemus. Ihminen on sankari.

Ilona istuu ikkunalaudalla verhon ja lasin välissä

En todellakaan lähe täältä enää minnekään! Maailma on parempi lasin takaa.

Ensimmäinen kerta (?)

Ilona hyppäsi just syliini itse. Houkuttelematta. Pyytämättä ja yllätyksenä. Näytti vaan siltä, että olisi saattanut hypätä, joten siirsin läppäriä kauemmas polvia kohti, jotta hänelle jää tilaa asettua syliini. Tämä saattoi olla ensimmäinen kerta moista. En ainakaan muista, että koskaan olisi tapahtunut :-0

Kuvatosite on laadultaan ihan hirveä, koska mulla ei ollut muuta kameraa kuin Photobooth. Keskeytin katsomani elokuvan ja otin pari kuvaa. Ja sitten aivastus hiipi kohti nenääni, yritin pidätellä ja ihan en onnistunut. *TSIH!* Tottakai typykkä lähti samantien. Tuleekohan enää ikinä.

siinä se ilona näyttäis olevan mun sylissä, violettia villatakkia vasten

Tämä rohkeusnäytös saattoi johtua siitä, että olen ollut nyt tosi paljon kotona viikonloppuna, ja kumpikin kissa on myös möyrinyt petissäni sekä päiväunien aikaan että yöllä. Eli ollaan oltu lähekkäinkin. Mä aina sanon, että ihania nää Ilonan rohkeuskohtaukset, mutta valitettavasti ne ei kumuloidu sen päähän, vaan mä olen taas huomenna pelottava. Mutta ehkä sillä on jotain kumuloitunut, koska se itse tuli syliin. No, vastahan Ilo tulee nelivuotiaaksi ensi kuussa, niin että sillä on hyvää aikaa vielä toiseenkin hyppyyn :-))

kisut kahdestaaan petissä, zetorin nenu melkein koskettaa ilonan poskea

Ilonan ihosta uusi asia. Kaulasta lähti taas karvaa ja tuli punoittava kohta. Pian myös oikealle ohimolle tuli punainen piste, ja kohta vasemmalle. Kokeilin toisenlaista: vain puhdistin aamuin illoin. Ei voiteita, ei kuuppaa. Ne parani vähän yli viikossa! Ei ole hajua siitä, mistä ne nyt alunperin tulivat. Ulkoista syytä en keksi, joku sisäinen herkkyys sitten ehkä kuitenkin. En nyt tiedä, uskaltaisiko ruokavaliossa tehdä mitään kokeiluja. Hyvinhän nuo raksutkin on maistuneet, ei sillä.

lähäri naaman sivusta jolloin ohimo näkyy hyvin

Tuollainen punainen pilkku ohimolla

EDIT 9.10. Ilonan nimppari!

Lauantain bloggariretki Porvooseen

Lauantaina 29.7. matkasimme sekä Porvoon kissamuseolle että Porvoon seudun eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolle. Mukana olivat

http://tassulinna.blogspot.fi/ *päivitys!*
http://elamaajaelamyksia.blogspot.fi/
http://kiskatit.blogspot.fi/ *päivitys!*
http://naukulanperhe.blogspot.fi/ *päivitys!*
https://miumau.wordpress.com/ *meikät*
http://casimirrinkissala.blogspot.fi/
http://miukumaa.blogspot.fi/ *päivitys!*
http://triomiumau.blogspot.fi/ *päivitys!*
https://autuasolo.blogspot.fi/ *päivitys!*
http://hupsuja.blogspot.fi/ *päivitys!*
http://minakokeski-ikainen.blogspot.fi/ *päivitys!*
http://www.kissakas.fi/
http://kissapesonen.blogspot.fi/ *päivitys!*
ja Pau – Naava-kissan lukija

Tähän mennessä päivityksiä retkestä löytyy jo! Hyviä kuvia myös. Mä selviän nyt vähemmällä heidän ansiostaan :-) Muut on ottanet kuvia museosta, mie ihmisistä ja kissoista. Yritän laittaa ihmisten naamat Flickriin niin pienellä ettei kukaan kieltäisi omansa esittämistä! Kissakuvista suuri osa on lasin läpi otettuja niin että sori siitä, huonoimmat on jo karsittu. Ryhmäkuvat jätin privaksi.

Vaan parhaat palat tässä: pentupainivideo!

Kiitos ideoijille, järjestäjille, osallistujille, kaikille! Oli kiva päivä!

Sillä sipuli

Jätin sipulit työpäiväksi pöydälle, kun eihän kissat ole sellaisista kiinnostuneita.

Eipä.

kaksi kuvaa kevätsipulin raatoja lattialla

Loppuja etsitään vielä.

Järkyttävän suosion saanut messulippuarvonta

Liput on arvottu kahden osallistujan kesken. Kaisulle lähetän 2 lippua kotiin, Kibs on saanut pari sähköistä lippua. Onnea voittajille! Ja ehkäpä nähdään messuilla :)

kissat istuu ikkunalla ja tuijottaa ulos. Luntahan siellä

(meillä ei oikeasti enää ole lunta – vanha kuva)

Messuja kohti

*Arvonnan tulokset*

Käytiin tuolla Royal Caninella Eläinystäväni-messujen esileikityksessä. Kiitos tarjoiluista, kasseista ja pläjäyksistä heille! Lähdettiin sieltä sitten Penan ja Punkun emännän kanssa taxicäbillä meille. Kuski alkoi perillä valittaa, että niin painoa kerryttää ajohomma, x vuodessa tullut 15 kg lisää. Maltoin olla ehdottamatta, että painonhallinnallisesti voisi nostaa edes pertsansa penkistä auttaakseen isoja kantamuksia raijaavia keski-ikäisiä asiakkaita, mutta tunnetusti älyttömän hyvin käyttäytyvänä (läppä kännis, vitsivitsi) henkilönä en pystynyt. Joskus pitäisi vaan kovettaa sydämensä ja paukauttaa silloin kun sauma on. Taksikuskit – monenlaisia niitäkin on, mutta dorkat jää mieleen!

Eläinystäväni-tapahtuma siis Messukeskuksessa la-su 22.-23.4. Samalla lipulla kaikenlaista: Lapsi, Kädentaito, Eläinystäväni, Model Expo, OutletExpo. Voisin tässä arpoo yhdelle henkilölle kaksi lippua, eli joku ja sen kaveri voisivat tulla messuille vapailla läpyillä. Voi osallistua kisaan kommentoimalla tähän postaukseen 16.4. mennessä, mutta edellytyksenä on, että on aiemmin kommentoinut tähän blogiin. Sen näkee helposti, koska ekaa kertaa kommentoivat jää haaviin. Haha! Selvitellään ne liveosoitteet jne. sitten, eli muista jättää joku järkevä kontaktiosoite.

Zetor hassu ilme naamassa koska pyydystää huiskaa huopakopassa.

Eihän mun tartte lähtee messuille?!