Annoinkohan Ilonalle väärän nimen?

Jo mä ajattelin, kun Ilona ei hypännyt pesukoneen päälle kotiin tullessani. Se on niin selvä merkki jo nykyään: kaikki hyvin, jos hyppää. Jokin ei hyvin, jos ei hyppää. Siispä odottelemaan lisäinfoja. Ja bingo: pepunpesua. Eli kaksi viikkoa kokeilemani lisäraksut (Zetorin, mutta Ilona tykkää niistä) z/d:n jatkeeksi on siis alkaneet olla huonoksi iholle. Kuten melkein kaikki muukin.

No, pepusta oli vasta vähän nuoltu karvaa pois ja ohimolla oli yksi ihon rikkonut raapaisu. Onneksi meillä on tätä kotiapteekkia, eli lunttasin vanhasta vetskun mailista kortisonin annostuksen sekä puhdistin ja voitelin huonot kohdat. Kauluriahan siitä tuli, mutta vain puoli tuntia, ja veikkaan, että vain iltaisin. Kortisoni vie kutitusta pois.

Nyt pääsen sitten taas vahtimaan sukkana Zetorin kuppia. Kyllä ois niin helppoa, kun olis kaksi kaikkiruokaista. Vaan kun ei. Onneks on edes kaksi mukavaa, nättiä ja rakasta :-)

Ilona pesee rintaansa etutassu nätisti koukussa

Todellinen rinsessa

Lähdettiin siis lekuriin, vaihteeksi Ilonan kanssa. Tutkimukset ja labrat ei paljastaneet mitään. Terve kissa, joka ei syö. Ja joka joutui myös nesteytykseen, koska kerta pelleilee ravinnon kanssa. Ja joka sai ilmeisesti suuresti kaipaamaansa huomiota, koska…

vilkuilee ovelana kameraan mun sylissä

Hirnuvirnu! Näin sitä vaan saadaan huomiota!

… kehtasi leipuroida ja kehrätä mun sylissä kun lääkäri lähti tekemään labroja ja jäätiin kahdestaan.

pisti pään piiloon mun kainaloon kuten Zetor perjantaina

Kun päästiin kotiin, tyttö ravasi suoraan ruokakupille, söi, ja teki sitten toisen terveen kissan elkeen eli hyppäsi pesukoneen päälle. Lopulta antoi pikkuhirviön vielä pestä päänsä, ja tuolla ne nyt nukkuu vierekkäin. Eli melko varmaan tässä oli kuitenkin kyse vain erityisherkästä rinsessasta, jolle kaverikissa ei saa olla väärän hajuinen tai koko elämä menee palasiksi ”with a deafening sound”.

Eikähän tässä olla vielä nähty kuin yksi ruokakupilla käynti. Niitä on paras järjestyä tänään heti pari lisää. Tuolla on possunsydäntä taas sulamassa. Tai pakkoruokinta. Taas voi valita ihan itse.

Huomauttaisin vaan, kissat, että ei se huutonetti mihinkään mene, siellä on ovi raollaan koko ajan jos tämmösiä ruvetaan :-( Taas meni kolmattasataa pelkästä mielenrauhasta maksamiseen. Mutta onneksi on vakuutus.

PS. Illalla: eipä tuosta tiedä. Ei ole ruoka huvittanut neitiä toista kertaa. Annoin ruiskulla sitten toipilasruokaa. Ei tykkää, mutta mitäs on idiootti. Omassa kupissa on koko ajan hyvää raksua, senkun käy kimppuun. Eli jos tää jatkuu tällaisena, mun pitää ottaa myös joka aamu ylimääräistä aikaa vauvelin ruokkimiseen. Tää on niin perseestä. Oisko ollut liikaa pyydetty Ilonalta ihan tavallista järjissään pysymistä?

Myydään alimman tarjouksen tekijälle

Nyt on Ilona vuorostaan toista päivää syömälakossa, koska talossa on vieraan hajuinen kissa. Voi jumalauta, mitä mulla on ikinä liikkunut päässä kun olen alunperinkään ruvennut mitään kissojen kanssa??! Pistän nää huutonettiin ja alimman tarjouksen tekijä saa, kunhan hakee pois.

Annoin Iltsulle sitten juttuja jotka myivät mulle vetskulla (Zetorille). Ruokahalua lisäävää lääkettä tupla-annos heti kärkeen, ja koska ei maistu possunsydän eikä omat raksut, niin sitten restoratiivista purkista ruiskuun ja siitä suuhun. Ei näköjään kovasti miellyttänyt sekään vaihtoehto, mutta oli toisia tarjottu tiheään ensin. Oma valinta, niinku. Ja restoa tulee lisää jos ei huomisaamuna raksu lähe kupista. Mulla sattuu toistaiseksi olemaan työpaikkakin, en mä jouda täällä istumaan ja vahtimaan kissan syöntiä koko valon aikaa.

istuvat ikkunalla, paskapäät

MYYDÄÄN!

Zetorin kumma keikka

Zetor, tuo kissoista tervein, yllätti sairastumalla. Kolmisen päivän aikana syöminen vaan väheni ja loppui, kun taas keltaiset limayrjöt eivät. Saatiin aika tälle aamulle. Poitsu taisteli urheasti vielä kopassakin lähtöä vastaan, mutta mentiin.

Vastaanotolla kivat tädit otti verinäytteet vastaanharaavalta pojalta ja veivät sitten röntgeniin. Suolitukosta ei näkynyt, tulehdusarvot normaalit, ei kuumetta. Poitsu jäi nesteytykseen ja tutkimuksiin päiväksi. Siellä se ny on.

En tajua ollenkaan. Zetorin vauhti ei edes hiljentynyt ennen kuin nyt aamuyöllä. Kun Ilona pyysi juoksuleikkiin, Z ei lähtenyt. Muuten tähän mennessä ollut ihan oma iloinen itsensä vaikkei ole syönyt paljon mitään tai juonut. No, tänä aamuna annoin sille ruiskulla vettä suuhun, koska älytöntä yrittää elää juomatta. Vastaanotolla taas poika oli hyvinkin energinen, pyrki pakoon tutkimuksia ja harasi vastaan joka käänteessä (ei väkivaltaisesti kuitenkaan).

Zet mun sylissä, ei näy kuin korvat ja selkä koska pää meni jo piiloon

Tungen pään tänne kainaloon, niin tilanne menee pois *puf!*.

Haen illalla pois, kunhan soittelevat.

Hei hei pennut!

Kävin sanomassa heihei nukkuville Pinkkitassuille, joista kolme lähtee huomenna omiin koteihin. Noomi, hyväuninen söpöliini sylissäni, jää taloon. Juteltiin jokusen verran siitä, että tulevaisuudessakin me nähdään ja ehkä ollaan joskus vielä kumpikin hereillä yhtäaikaa. Noomi kuunteli keskittyneesti silmät kiinni.

Lojun sohvalla pitkällään, Noomi masun päällä unessa

Pyytäisin huomaamaan vierasihmisen asiallisen pukeutumisen: pinkit tassut

Ykätyttö

Harjaan Ilonaa joka päivä, koska se tykkää siitä, ja Ilona saa jos kerta tykkää. Koska se on nätti ja mukava silkkisamettiturkkitytteli.

Mutta viimeisten viiden päivän/yön aikana Ilona on oksentanut karvaa kerta per yö tai päivä. Miten päin mun nyt pitäisi tehdä – harjaan vähemmän vai enemmän?

superkaunis kuva Ilonan naamasta kun hän lojuu eteisessä laatikkopinon päällä

On se vaan oikeasti aika fiksu

…vaikka ei aina uskoisi.

Zetor pelasi illalla jalkapalloa hiirulla. Hienoja kuljetuksia ja hämäyksiä, ja maali on tietysti vesikupissa, vaikka yritin estää huutelemalla.

tuijottaa vesikupissa olevaa hiirua

Oho, sinne se nyt kuitenkin tipahti. MAAAALI!!

samaa

Mutta nyt se pitäis saada pois tuolta. Hmmm. Miten? Vesi on ällöä.

Niin, miten sen saa pois? Käpälällä? Ei. Suulla? Ei. Juomalla vedet? Ei. Mutta jospa ottaisi hampailla vesikupin reunasta ja…

Tosi ärsyttävää, poitsu. Mutta eihän sulle voi olla edes vihainen, koska sä osoitit just että sulla on aivot. *PUSU!*

(Aamulla vaihdoin vesikupin, jonka reuna on suora – hampailla ei saa otetta.)

Docpointissa: Kedi

Ihana dokkari istanbulilaisista kissoista: Kedi, toinen esitys ensi sunnuntaina klo 14, HUOM LISÄNÄYTÖS myös sunnuntaina 18.15. Näitä kissoja ymmärretään ja kunnioitetaan – ne eivät ole kulkukissoja eikä kotikissoja, vaan niistä huolehditaan yhteisöllisesti. Kun katsot trailerin (vimeo; alla Youtube), ymmärrät sävyn. Paljon kissasetiä myös! Poikkeaa meidän kulttuurista, jossa enimmäkseen kissatätejä.

Jätän nää nyt vain tähän

Koska ihmiset tarvii söpöä.

Zetor tuolissa, häntä roikkuu käsinojan yli ja etutassu kurottuu pitkälle eteen

Ilona ja Zet, Zetor petin päällä osittain harmaan viltin alla, Ilona suuntaa petin alle. Zet on söpö!

Zetor mahallaan lattialla, isot silmät taas ja etutassut nätisti lelupallon vieressä.

Zetor on laatikkopinon päällä mahallaan, on koonnut etutassut sieväksi nipuksi rinnan alle.

Viisikko jumppaa ja hulinoi

Flickriin laitoin Naukulan punanuttuja. Toiset kuvista on kaksiviikkoisista, toiset seitsenviikkoisista. Pikkuisia ne on livenä, kuvissa yllättävän ison näköisiä!

Vähän niinku tälleen:

olin pitkällään sängyllä ja pentu tuli mun jalkojen päälle. Kamera mun kädessä, kuva jalkoja kohti, pentu keskellä pesee itteään

Tässä vielä omaakin kissaa: Ilona Zen