Ei hyvä

rapsahti muovi alas sitten ja sinne meni meidan pienikin maisema

Se siitä maisemasta :-((

Ikkunan aukaisemisesta

Jaha joo! Sivuikkunan kapein mahdollinen aukaisu tuottaa raon, josta kissan pää mahtuu. Tiedättekin loput. Jos haluan pitää ikkunaa auki, mun täytyy seisoa vieressä vahtimassa, ettei paikalliset nerot saa päähänsä lähteä telineille tai myöhemmin kuusi kerrosta alaspäin.

Firma pesee ikkunat vasta kun kaikki on laitettu. Ehkä sitten voisin taas laittaa ne ylimääräiset haat – puitteet vaikuttaa puulta.

Aamulla oli pakko aukaista ikkunaa, koska sisälle oli tullut viemärin hajua (vau mikä herätys). Siinä sitä sitten möllöteltiin Zetorin kans vierekkäin, naamat raossa. Telineet on heti tuossa. Z on just sellainen jäppinen, jolle heti iskisi mieleen lähteä vähän kävelylle :-(

Hurja Tartsan

No voi hemmetti, sydärikö tässä pitää vielä saada! Eilen vaatekaapissa sama juttu – niin korkealle kuin pääsee. Eikä tietenkään mun vaan vuokraemon kamoissa. Ja olen sentään leikittänytkin noita tänään…

Zet miukuu ja kököttää helevatin korkealla katonrajasssa keittiön kaapin päällä

nyt se tulee alas kaapin päältä, ottaa tassuilla tukea ensin seinästä ja sitten hop

Vaihtokauppaa?

Pitäis saada toinen pieni Atlas 10, Ferplast. Meillä ois yksi iso joutavana, kun nyt onkin vain pieniä kissoja. Vaihtaisko joku tässä pääkaupunkiseudulla oman pienensä mun isoon? Kävin kattoo pieniä yhdestä Mustista ja Mirristä… mitä rimpuloita! Ilona kun kerran vetäsee kynnellä, niin koko bägi auki samantien. Mutta Atlakset on vahvoja.

Parit kuvat

Hupsujen Sandra kävi meillä jokin aika sitten ja otti taas hyviä kuvia. Ne on nuo Zetorin kuvat. On niitä enemmänkin, mutta ei kaikkea namia kerralla.

voi ei, ilona joutui syliin. Lähäri naamasta.Jouduin syliin! Sheeeeet!

zetor kurkistaa veikeänä vihreästä teltastaan

zetor tähyää uljaana kuin leijonakuningas valtakuntaansa, selkä pitkänä ja katse tiiviinäOikein piti hengittää hiukan tään kuvan kohdalla. Miten jollakin voi olla noin kaunis kissa? Ai niin, mulla on.

Ilona lojuu kuin kuningatar, toinen etutassu pitkänä ja katse kameraan

Tällä kertaa kuvapostaus vain. Ihminen on ollut väsynyt ja nuhainen ja yskäinen ja varsinkin töiden tainnuttama.

Kerä

Ilona nukkuu niin kerällä että mustaa vasten näkyy vain valkoiset viikset. Selityskuvassa myös nenu pääsee näkyviin.

Got it?

Selitys

Vauvaharjat

Niitä kamalia kissojen hammasharjoja on nyt väistelty jotain kolmekymmentä vuotta. Peto sai sellaisesta harjasta (oletan) paiseen, joten niiden käyttö loppui siihen. Sen jälkeen olen paremman puutteessa pessyt kissojen hampaita topzilla.

Mutta nyt! Eläinlääkärin vinkistä kävin ostamassa apteekista pienimmät vauvojen hammasharjat, kummallekin oma. Ne on pehmeitä, mutta harjaavia ja sopivan kokoisia. Kissat ei tietenkään huuda jihuuta vieläkään hampaiden puhdistushetkille, mutta kyllä ne jotenkin paremmin tuntuisivat sietävän uusia harjoja.

pinkki ja vaaleansininen vauvaharja, kummassakin tukeva lenkurapää jota vauva voi joutessaan pureskella

Ihan arvoitus

zetor tuijottaa tiiviisti vaatehuoneen oven kahvaa

Joskus turhankin viileän vaatehuoneen ovi aukeaa ns. itsestään. Ihan arvoitukseksi on jäänyt, miten se voi tapahtua. Eihän nyt Zetor tietenkään hyppäisi kahvaan ja vetäisi ovea auki? Eheiiii…

Että semmoinen käynti

Juu, näinkin voi käydä.

Piilokuva – etsi kissa

Oho, jonkun söpö nenä näkyy kopan ristikon takaa!

Pesen kissojen hampaat noin jokatoinen ilta, mutta nyt olen pinnannut Ilonan suhteen, kun mun mielestä hänellä on ientulehdusta. Saatiin varattua aika hammaskiven poistoon ja röntgeniin parin viikon päähän, mutta mä halusin tietää, olenko oikeassa kun jätän tytön hampaat nyt pesemättä.

Ja niin, saatiin aika, lääkäri katsoi ikenet ja totesi että pientä ientulehdusta on, mut se paranee kun otetaan ne pienet hammaskivet pois. Plus että pullervoinen oli menettänyt painostaan sata grammaa, kun luulin että se on vaan lihonut! JES.

Lasku: nolla euroa.

Harjoiteltu on

Muistattehan Ilonan pikkuruisen tavan miukua lähinnä ”i-i”? Nyt pitää kysyä, mitähän kaikkea täällä kotona tapahtuukaan mun ollessa poissa. Sillä ainakin on tapahtunut tämä: Ilona on harjoitellut maukumista! Taannoin kun tulin kotiin, vastassa oli tarmokas ja hyväntuulinen mustavalkoinen kisu, joka jatkoi parikymmentä minuuttia putkeen: ”MIAU! MIAU! NAU! NAU!” Diftongit! Useampia kirjaimia!

Kehuin kovasti, samalla kun katsoin, että eihän sitä nyt vaivaa mikään. Ei. Ihan oli iloinen, tepsuttelevainen Ilona. Hän vaan halusi näyttää mulle, miten kissa maukuu ♥ Mun rakas.