Ai niin, meillä asuu jyrsijä

zetor tyytyväisenä kenkälaatikossa

Sain laatikon! Pitkästä aikaa! Laatik-ko, mun laatik-ko!

ilona, meiän jyrsijä laatikon kimpussa

*jyrsintää*

Ilona nakertaa laatikon reunaa

*jyrsintää*

ilona istuu laatikossa jämäkästi

En ollu minä. Katsokaa muualle.

Mainokset

Muka hyvä

Zetor: Toi yks halusi kokeilla, pysyisikö teltta paremmin pystyssä, jos siellä olisi patja. Tai siis muutenhan teltta kyllä pysyy, mutta kun Joku tai mahdollisesti Jotkut pyrkii kaatamaan sen ja käyttämään sitä törmäilyautona ja kierimään sen sisällä, niin ni siks.

Unohti, että tykkään olla kaiken alla.

teltass on patja, jonka alla herra zetor

Gugguu!

Ilona: Tyhmä idea. Ihmisjuttuja. Teltta on teltta! Hyvä semmoisena!

Zetor: Niin onkin. Patja pois!

Leffat todistaa

Zetor: Tiättekö, mä annan ihan mielelläni Ilonalle tilaa leikkiä. Koska se on niin köppösen kömpelö! Se on niin söpö, kun se yrittää pyydystää lelua pienillä töppötassuillaan, tai kun se yrittää hyppiä. Hihi, voi apua, kun se yrittää hyppiä! Se ei osaa yhtään! Se ei selviäisi luonnossa puolta päivää. Mut se on niin söpö! – Mulla on varaa antaa Ilonalle vuoro, mä oon hyvä pyydystämään ja hyppimään ja muutenkin herrasmies ja perheen mies. Tosin samalla perheen pikku-ukko (kuulemma), mutta nerot taipuu moneksi.

Joulu on taas

Tässä on nyt se Zetorin peräpeili ja Ilonan "tapan teiät kaikki" -ilme

Fläp fläp fläp, maailman ärsyttävin ääni

Tästäkö se meni?

Pari kuvaa kun nuo pärrää lattialla melko lähellä toisiaan. Ei ole oiekasti tästä leikistä, mutta saavat nyt kelvata

Jossain tuolla!

Zetor ja Ilona: Ollaan kumpikin ihan hirrrveen innoissaan! Nyt meillä on paras lelu! Vaikka on meillä ollut suurlemppareita ennenkin, tietty.

Ilona: Mun kaikest lempparein on Tyypin tekemät höyhenlelut. Niitä voin pyydystää loputtömiin.

Zetor: Ja mulla on ainakin toi Vihreä kala ja sit Punainen piste. Ne on tosi hyvii ja ärsyttävii!

Zetor ja Ilona: ALPAKKALANKA! Se on meiän yhteinen ihana. Mutta eilen saatiin tää, jossa menee nippu sulkia pitkän langan päässä, ja kun ne lentää lujaa, ne sanoo ekana fläp fläp fläp ja sit kun se lentää tosi lujaa, ne sanoo surrrrr. Ja niitä on niiin ihana jahdata!

Ilona: Sä hyppäät tosi komeesti, Zetor. Hyppyukkeli!

Zetor: Kiitti! Säkin… harjoittelet hyppäämistä kovasti! Ja pyydystät nätisti!

Zetor selällään lattialla, etutassut somasti nipussa

Rankat huvit!

Pakeneva piste

Zetor: Ilona ei vieläkään usko, että mä saan punaisen pisteen kiinni! Siis en oo vielä saanut, mutta pitäähän sitä ensin yrittää ja treenata, eikö? Ihan kohta saan!

Neljä kuvaa, varsin vaatimatonta ja laiskaa liikettä kun Zet yrittää matolla saada laserpistettä kiinni

NYT! Nyt… melkein nyt

Stönöleffaa!

Väärä laji

kupissa todellakin pyöreitten raksujen seassa yksi vaaleampi ja luun muotoinen.

Zetor: Hälytys! Kupissa hauvaraksu! Tartuntavaara! Ei voi syödä! – Tai no, jos mä vähän vaan maistan reunasta. Mums. Okei, voi syödä.

Leppoisa aamu

Zetor: Vietettiin piiitkää lauantaiaamua petissä ihmisen kaa. PIITKÄÄÄÄ. Kahdet päikyt ennen iltapäivää, eiks hienoo?

Ilona: Tosin me nukuttiin melkein koko ajan. Ihminen luki välillä.

Zetor: Joo, ja katseli kauniita maisemia!

zetorin koko peppu näkyy suoraan kameraan, ksoka se nukkuu mun jalkojen päällä petissä ja häntä on sivussa

OHO! EIKU HETKINEN

sama, mutta nyt Zet on vanginnut häntänsä takakäpälien väliin

Tsihii, eiku tää kuvahan mun piti laittaa! Häntäni on joskus niin villi, tiätte.

Seikkailijatar!

Zetor: Tätä ei heti uskoisi, mutta Ilonapa on meistä se seikkailija!

zetor makoilee matolla

Mä seikkailen ehkä joskus muulloin, nyt lojututtaa

Ilona: Et nyt kerro sitä…

Zetor: No mut olihan se hienoo. – Ihminen tuli liian myöhään illalla kotiin parin ruokakassin kanssa ja me oltiin tietty ovella vastassa. Vähän kyttäilyä, jos pääsisi. Ja vihdoin Ilona sai tilaisuuden! Livahti käytävään! Mä juoksin äkkiä syvemmälle kotiin, kun ihminen alkoi komentaa.

Ilona: Nyt sä kumminkin kerrot…

Zetor: Joo, niin Ilona siis kipitti metrin ovelta toiseen suuntaan ja sit puolitoista metriä toiseen suuntaan, joutui nurkkaan ja alkoi parkua massu maassa, että on eksynyt! ”IUU! IUU!”

Ilona: Oli se niin turhaa ja sit alkoi pelottaakin. Ihan väärää juttua tassujen alla ja pelkkää tylsää ja kylmää. Onneksi ihminen pelasti! Nosti mut kotiin. En varmana enää ikinä yritä livahtaa, ei ollu kannatettava kokemus. Ihminen on sankari.

Ilona istuu ikkunalaudalla verhon ja lasin välissä

En todellakaan lähe täältä enää minnekään! Maailma on parempi lasin takaa.