Syytä piiloutua

Ilona ja Zetor: Hämmennys! Ihminen sanoo, että kohta meiän pitää vaihtaa kotia! Mitä?! Ei ole muita koteja. Vai voiko niitä vaihdella? Mitä jos ei huvita vaihtaa?

Ilona: Just kun aloin oppii, että parempi juosta vaan lääkintäpaikalle kun on lääkintäaika, sillä se on sit ohi. Vaikka ihmisen juoksuttaminen kieltämättä on hirmu hauskaa. Miten mä osaan muka jossain toisessa ”kotona”? Missä on ruoka, missä masulääke, missä vesi?

Zetor: Ja mikä on ”kohta”? Huomenna?

Ilona: Ja mihin me muka mennään?

Zetor: Mennään piiloon!

Teltasta näkyy Ilonan selkää ja häntää, Zetor pällistelee taaempana, mitä Ilona tekee

– En ole täällä, joten en voi muuttaakaan.

Mainokset

Säännöt!

Ilona ja Zetor: Noi Mimmi ja Alfred bloggasivat ihmisten tyhmistä säännöistä kissoille. Me tuumattiin, että nyt on sopiva aihe. Höpsöt ihmiset ja niitten höpsöt säännöt. Ha!

Ilona kattoo ikkunan suuntaan kirjahyllyn päältä. Kyllä sieltä jotain kiinnostavaa näkyy.

Zetor: Sääntö numpero yks: ei saada mennä keittiön tasoille.

(Ilona: Mennäänkin vain kun ihminen ei huomaa tai nukkuu tai ei oo kotona.)

Zetor: Sääntö numpero kaks: ei saada mennä vaatekaappiin.

(Ilona: Harmillisen harvoin päästään edes yrittämään.)

Ikkunalaudalla näkyy torkkuvan Ilonan pää ja etutassut, lipaston päällä ikkunan edessä näkyy osa Zetorin hännästä ja yhestä takatassusta

Zetor: Sääntö numpero kolme: ei saa mennä pöydälle silloin kun se on kahvi-tai ruokapöytä.

(Ilona: Mutta saa yrittää!)

Zetor: Ikävä sääntö numpero neli: ei saada mennä toistemme ruokakupeille. Tylyä. Tai mä saan mennä, mut Ilona ei koska ihopipi.

(Ilona: Aina meen kun katse välttää. Zetor ei yhtään tajua puolustaa ruokakuppiaan! Pentuparka.)

Zetor ja Ilona: Lisäksi: ihminen nostaa palloradat, pahvilaatikot ja muut melulelut yöksi pois, ettei saa leikkiä. Tää ei ole ihan kuin sääntö, mut aina se vaan käy niin. Päivällä saa leikkiä meluleluilla. – Oliks meillä muita sääntöjä?

Zet pää piilossa huopapesän sisällä, muuten näkyvissä

Ilona: Eikö?

Zetor: En mäkään nyt muista, vaiks aina tuntuu että elämä on pelkkää Zetor-eitä.

Ilona: Ehkä ne oli sit siinä. Ei niitä ollutkaan kamalan paljon.

mun petillä ihan toisissaan kiinni unta palloon

Ollaanks ihan vierekkäin nyt? Nätisti ja söppösesti?

Rämp rämp

Ilona ja Zetor: Nyt se on täällä – uusi lelu! Jotenkins tuttu rämpättävä, mut on tässä jotain uusiakin piirteitä. Eniveis, kiinnostava monta minuuttia!

kumpikin laikkii uudenlaisella palloradalla, zet innoissaan ja ilo hillittynä tietenkin

ilona ihmettelee mihin zet katosi

Pentu! Mihin sä menit?

Ilona ja Zetor: Se siitä. Mennään nukkumaan.

Viisi

Ilona: Mä ajattelin järkätä teille tämmöisen arvoituksen, et jos mä sanon vaikka että eka marraskuuta 2013, ja sit mun kuva ja sit vitonen, niin mitä luulette? – Zetor ei saa auttaa!

Ilona lojuu petillä tassu pitkänä ja kattoo kameraan rauhallisesti kerrankin

vitonen

Väärä paikka

Zetor: Dum-dum-dum, pallo pallo. Dum-da-dum, oho pallo, tule tänne!

zet istuu huopapetissä ja pelaa pallorataa, joka on huopapetin vieressä, 2 kuvaa

poika pelaa

zet hokaa ilonan kävelevän ohi, typykkää ei näy

Zetor: Dum-dum… hei ILONA! Minne sä meet?

zet kääntyy korkkiruuvina ja katsoo eteisee majoittuvaa Ilonaa

Zetor: Meetsä eteiseen? Miks? Tuunko mä sun kans?

Ilona nököttää eteisessä kissanhiekkapinon päällä

Ilona: TOI YKS istuu mun tuolissa.

zet tuijottaa saraa joka istuu ilonan tuolissa

Zetor: Jaaaa ai toi… tiätsä, se on töi:ssä täällä tänään! Meiän ihmisen kaa. Se oli täällä kesälläkin, muistakko?

Ilona: Istuu MUN tuolissa. Mun karvat, mun tuoli.

PS. MUN.
ilona omalla tuolillaan vihdoin

Ilona von Atopisch-Ongelmah

Ilona: Pssst! Mulla meni taas iho rikki ohimolta ja leuan alta :-( Nyt joudun ottaa sitä PAHAA, SUPERPAHAA lääkettä joka aamu, ja sit kans leuan alle laitetaan jotain märkää. Mut onneksi ei kauluria, huh!

Zetor: Sä oot urhea likka! …zzzz…. nukkuisin nyt…

kumpikin hyllyn päällä pötköllään pitkänä päät vastakkain. Ilona kuiskaa zetorin korvaan

Talvi!

Talvi on virallisesti alkanut: kumpikin kissa petissäni yöllä! Zetor on viime päivinä (öinä) opetellut olemaan häiriintymättä jalkopäässä, vaikka vähän liikkuisinkin. Viime yönä selkäni taakse hiipparoi myös Ilona. Se on siinä: varmat talven merkit.

(Kuva ei liity tapaukseen, kyllä ne siellä osaa olla päivälläkin.)

peti on laittamatta, kissalakana mytyssä kissojen takana. Ilona tekee nukkumista, zetor pesee naamaansa

Kiinnostavia lankahommia

Zetor: Kyllä vaan! Neulomusihminen in da haus! Oli taas jännistä jännintä! Osasi myös leikittää tosi hyvin. Ei langoilla, höh! Mutta huiskalelulla.

kuvattu M:n pääpuolesta käsin, M petille neulomassa selällään ja Zetor kyttää petin vieressä

muuten sama mut Zetor on edistänyt kyttäysasemat M:n jalkopäähän

Leikittäviä vieraita – hyvä!

Ilona ja Zetor: Sit meillä kävi kans vieraita! Se on hyvä, koska oma ihminen on niin laiska leikittäjä ja muutenkin tylsä. Tuli toi Sofin ja Olgan ihminen ja Hupsujen räggiksien ihminen yhtäaikaa! Niin siistii.

nää kököttää symmetrisesti lattialla ja katsoo yhteen suuntaan, seuraavassa kuvassa sama mutta katseen suunta on vaihtunut

Ilona ja Zetor: Okei, se näyttää siltä, että me vaan kyttäiltiin, mut oikeesti hei kyllä leikittinkin! Sopivalla hetkellä.

zetor vaanii lankaa jotan ihmisen kädet tyrkyttää

lelujen kyttäilyä, kumpikin messissä

Ilona ja Zetor: Mutta sitten, voi ei. Varmaan arvaatte. JOUDUTTIIN SYLITELTÄVIKSI. Aina yhtä ällöä.

Kauhistuttava kummitusmirri

Zetor: Böö, kamalat kummituskissat alkaa heti liikkua, kun syksyn pimeät tulee! Böö!

zet söpönä pötköllään, etutassut kerällä ja silmissä kaukovalot niin täysillä päällä

Zetor: Huijasinko teitä ihan satasella? Hähä, mä se vaan oon!

muuten sama mut simmut kii