Hajustettu kangas

Isoissa tyynyissä uusi kissakangas päällä.

Zetor: Noi se surautti aamulla. Ensin oli kangas, ja sitten suih suih vips vips ja suih, ja sit onkin isot tyynyt! Ihmiset osaa ihmejuttuja! Ja se kone – taas uusi surinakone. Tai en muista ainakaan että oisin nähnyt.

Ilona: Mutta me hajustettiin ensin. Tuskin olis osannut ilman meidän osuutta. Niin.

Hajuja korjaamassa

Ilona ja Zetor: Löydettiin tämmöinen vieraan hajuinen – mutta hajukorjattavissa oleva – kangas meiän sängyltä. Päätettiin säätää sitä hajua tälleen vuoronperään. Alkaa jo tuoksua paremmalta. Kankaan tarkoitus on silti vieras. Ei tää ny mikään vilttikään ole.

Ilona lojuu uuden kankaan päällä petissä

kuvaaja saa katseen, joka toivottaa  kauemmas

Zetor veikeilee menemällä kankaan taitosten sisään

oho zetorista näkyykin enää yks silmä!

Ai mitä kuuluu, no sitä kuuluu

Ilona: Mulla on edelleen liian löysä kakka, vaikka pojootit loppui jo toissapäivänä! Nyt tää on niin löysä, että se vaan säikäyttää mut ja tippuu pepusta. En aina kerkee vessaan :-( Ihminen tunkee mulle jotain Inupektii ja äsken koitti antaa vissiin jonkin hiilitabun puolikkaankin. Pistin hanttiin! Turhaan. Olihan se sit syötävä. Voi kun tää kakka on nyt niin ikävä.

Tässä kumminkin liikkuvaa kuvaa paremmalta päivältä:

Zetor: Ilo, Ilo voi Ilo. Et oo kyllä nyt taas nimes mukainen. Mäkin laitan tähän nyt liikkuvaa kuvaa hyvältä päivältä. Tosin mullahan ei muita päiviä ookaan, mutta. You know.

Tein kakan

Ilona: Tein kakan ihmisen
– petin takana olevaan seinään
– lattiaan petin vieressä
– aluslakanan päällipuoleen
– aluslakanan toiselle puolelle patjaa kohti
– pussilakanaan
– sängyn ja patjan välissä olevaan peitteen reunaan
– patjan reunaan
(edit!) päiväpeitteeseen.
Ja nää ei siis ole vaihtoehtoja. Vaan yksi ja sama kakka.

ilona makoilee oven vieressä olevan hiekkalaatikkopinon päällä

Tässä kylläkin vahdin hissiä. Se ei ole vaarallinen, jos sieltä ei tule meille ketään.

Zetor: Facepaw! Miten sä voit olla tommonen?! Millo sä teit tuon?

Ilona: En kerro. Mut kerron, että antipojoottikuurin aikana. Jota jatkuu vielä päivä. Voin töräyttää toisenkin yllärin, yleisön pyynnöstä.

Zetor: Älä. Toi on niin… sehän ei edes lähteny pesemällä seinästä. Sä haluut tänne jotain maalareita, vai? En tiennytkään, että tykkäät vieraista miehistä täällä meillä.

Ilona: En tykkää. Mutta eihän multa kysytty niissä eilisissäkään vieraissa, jotka ronkki meiän ikkuna-tiputeeveetä ja se täti piti sua sylissä.

Zetor: Eiku ne oli ihan kivoja, ja se täti oli naapuri, oot säkin sen tavannut. Et vaan muista.

Parempi kuuppa

Ilona: Ihminen saattoi saada yhden kirkkaista hetkistään: leikkasi tätä hemmetin kuuppaa pienemmäksi – kymmenestä sentistä seittemään ja puoleen. Nyt tään kans voi olla! Ei tarvi koko ajan nostella päätä ja kompastella. Joojoo, enhän mä tätä käytä ku puoli tuntia aamulla, puoli illalla… mutta minuutteja ne on nekin! Nyt himppasen mukavampia minuutteja. Kunhan peppu paranee vielä lisää, ei tartte enää voidetta. Sitä odotellessa.

ilona kattelee ikkunasta ulos kuuppa päässä. Kuva on otettu peppupuolelta

Vai etteikö joudu lääkäriin

Zetor: Äskettäin tääl joku esitti epäilevänsä vitsiä elikkäs tsoukkia siinä, että jos meillä ei riennetä ihmistä vastaan kun se tulee kotiin, niin joudutaan lekuriin. No! Minäpä riennän nätisti ihmistä vastaan aina! Ihan varmuuden vuoksi. Mutta…

Ilona: …joo, en rientänyt. Ja jouduin lekuriin.

Ilona kuvattu pyöreän tuulettimen läpi, tuuletin antaa kehykset kisulle kuin seinätaulussa

Zetor: Tajuisin, jos sä haluaisit ulkoilla. Mutta ethän sä haluu. Hirvee huuto heti kun laitetaan koppaan. Miks sä mokaat tolleen?

Ilona: Noku peppuun koski, ei huvittanut riennähdellä.

Zet selällään kiepillä tuolissa

NIINKÖ? Kerro lisää!

Ilona: Ei siinä ny mitään kertomista, mentiin sinne lekuriin ja se sanoi että banaalirauhastulehdus toisella puolen ja antipojootteja pitää syödä kymmenenä päivänä, ja ihminen sanoi että kiitos ja kuulemiin. Katotaan nyt, syönkö niitä pojootteja.

Zetor: Kyl sä taidat syödä. Liian hyvät keinot on ihmisellä että voisit väistää. Oot ehkä nähnyt jo aika monta kertaa.

Ilona: Älä masenna mua lisää.

Lip lap!

lähikuva Zetorin pinkistä nenusta

Ilona ja Zetor: Korjattu! Nyt ei oo ketään kuivia kissoja täällä. Saatiin pari ylimääräistä vesikuppii ja ou boi, nepä onkin jänniä! Ihan noin vaan ohimennen voi lipasta, ja sitten juoksu jatkuu! Tai paini. Tai mikä tärkee nyt milloinkin on menossa. Ehkä lavuaarissa istuminen. Tai ehkä punainen lanka, miten yllättävää…

zetor lojuu lavuaarissa

Zetor kieppuu vessan lavuaarissa

zetor lähtee lavuaarista menee, nyt toinen jalka jo ojentuu suoraksi lavuaarin reunan yli

kaheksan kuvaa kun Ilona pelehtii punaisen langan kanssa selällään lattialla, kissa puoliksi tuolin alla. Ilmeitä riittää!

(kuvien laatu on hanurista, mut hei, siinä on KISSA!)

Virallinen totuus

Zetor: Nysse on virallista: Ilona on kuiva! Niinhän mä oon koko ajan sanonut: nätti, mutta tommonen…nuivakuiva. Lääkäri sanoi. Siis ei sanonut että nuiva, mut kuiva.

Ilona: Kyllä säkin taas poimit oleellisen. En käyny lääkärissä siks että oisin nuiva tai kuiva, vaan siks että sidekalvontulehdus simmuissa. Se kuiva tuli vaan sivuhuomautuksena. Niin.

Zetor: Hehe, kuiva…

Ilona: Ensin ei ollu mitään, leikin ihan tavallisesti ja söin ja tolleen. Sit ihminen lähti pieneksi aikaa TÖIhin:seen ja sit kun se tuli takas, mua ei huvittanutkaan mennä vastaan ovelle, ja siitä pirahti heti hälytys elikkäs ohjelmassa seurasi lääkärikäynti.

Zetor: Ja sait lääkettä kotiinkin. Onks jännää?

Ilona: Mee nyt siitä.

Niin nätti naamakuva, isot ja terveet silmät vielä tässä

Tältä pitäisi näyttää aina

Olipa kerran

Zetor: Olipa kerran semmonen pikkukissa, joka opetteli uusia taitoja, esim vaikka päiväpeiton alle ryömimistä ja H/harmaan viltin laskoksiin piiloutumista. Ja sitten se oppi ne. Sen pituinen se!

yheksän kuvaa ko poitsu on ryöminyt laskostetun viltin sisään ja poseeraa unen ja valveen eri asteissa. Uni kyllä voittaa noissa olosuhteissa!

Ilona: Olipa kerran tyttökissa, joka oli älyttömän söpö ja ihana joka puolelta ja kaikissa asennoissa. Sen pituinen se, koska riittävästi on se!

typykkä pyörii akselinsa ympäri matolla

ilona pöydällä ehkä yrittää nukahtaa mutta ensin nyrpee katse kameraan

Ilona kylpyankan kaa pöydäll, korvat kertoo että poseeraus ei oo mieluista, mutta koskettaa kuitenkin tassulla ankkaa

tarvittaessa kylpyankan viereen voi kuitenkin nukahtaa

turkoosilla uudella vessanmatolla musta tyttökisu, tyytyväisenä

massu ylöspäin kaikki raajat levällään

Vieraat ottaa parhaat kuvat

Täs on nyt kahdeksan kuvaa siitä, kun noi kaksi telmuaa lipaston päällä punaisen alpakkalangan kimpussa. Välillä toinen toistensa edessä, välillä takana, välillä Ilona unohtuu haistelemaan Zetorin peppua

(Sofin ja Olgan emännän kuvia)