Himbe!

osittain edelleen peitossa oleva ikkuna, mutta raksat on ropineet osan suojamuovia pois joten näkymää pihakoivuun ja naapuritaloon on hiukkasen

Zetor: Kotona ollaan! Kaikenlaista on jouduttu kestämään, että tähän on päästy. Ekana suljettiin vessaan, sit ajettiin autolla ja sit taas suljettiin vessaan. Hö! Siellä en kyllä viipynyt kuin hetken, heti tupatarkastus ja tajusin: KOTI! Ja kattokaa, ne on jättäneet meille vähän näkymää. Nähdään ulos! Ei paljon mut kuitenkin.

Ilona: Joo, pentu ryntäsi tosiaan heti kohti tuntematonta, kun vessan ovi aukesi. Mä sentään maltoin miettiä hetken. Mutta ruokapussin rasahdus vei mut inuiit..intu..tiit… vaistomaisesti omalle ruokapaikalle. Olen myös nukkunut ihmisen petissä jo kaikkina kolmena yönä. Vieraspaikassa nukuin vain päiväunilla ton vieressä. Kotona eri juttu!

Zetor: Tipuja ei kyl näy hyvin. Mutta edes jotain. Setiä kulkee tuossa ikkunan ohi, onhan sekin tavallaan jännää.

ilona nököttää nättinä mun konttorituolilla, silmät kii tietenkin koska kamera

Ilona: Toinen juttu. Saan olla ilman Atopicaa JEEE! kunnes rokotettu EI-JEE! ja rokotuksesta pari viikkoa. Mut voi. Ihminen huomasi, että oon rapsuttanut leuan alta kuulemma ihon puhki :-(

Zetor: Sä oot vähän tommonen. Sit joudut HoitoToimenPiteiden kohteeksi. Onks siistii?

Ilona: Mutsis oli siisti.

Zetor: Totta. On vieläkin.

zetor roikottaa pöydältä tassua lelulaatikkoa kohti, Ilona nuokkuu viereisellä tuolilla

Zetor ja Ilona: Me ei kyl haisteta täällä mitään outoa, mut ihmisen mielestä täällä ei haise kodille vaan remontille. Mitä välii. Kotona ollaan!

Zetor: Ja mä kyllä tiedän, missä laatikossa on villalangat ja punainen piste!

Mainokset

Ihminen on tylsä!

Zetor ja Ilona: Juuri mitään iloa siitä ei enää oo. Ellei sitten tykkää nukkua sen kainalossa, onhan sekin tavallaan ilo. Mutta huh-huh muuten. Se vaan kasaa tavaraa keskelle kotia ja loput ajat lojuu. Ei ole leikittänyt meitä noin sataan vuoteen. Pitäiskö muuttaa pois?

langat roikkuu tuolinkarmilta ja kissat tuijottaa niitä passiivisina

Ilona jatkaa ei-leikkimistä lankojen tykönä

Ilona vaihteeksi tuijottaa lelukoppaa

zetor pällistelee tuolilla muuten vaan, kun ei oo muutakaan tekemistä

Zetor ja Ilona: Ai niin, mehän muutetaan pois.

Toimiikohan se uusi ikkuna?

Zet selällään peppu kohti kameraa ja etutassut nätisti nipussa

Zetor: Laa-laa! Kohta mennään kotiin! Sitten siellä on kans uusi ikkuna. Monta setää lupasi, että on. Monta setää. Eli on se uskottava. Oma koti, uusi ikkuna.

Ilona: Usko vaan. Katotaan sitten. Sitäpaitsi ootko sä tajunnut, että ei me ensin nähdä siitä ikkunasta mitään ulos.

Zetor: Eikö? No, asia pitää järkätä. Ihminen järkkää, se on sitä varten olemassa. (HUONO ASIA kyllä jos ei nähä ulos!)

ilona lojuu kunigattarena pianon kannella, puoliksi aurinkoläikässä

Ilona: Mulle kyllä kelpais tääkin koti ja nämä ikkunat. Näistä sentään näkee puita ja tirppoja ja puita, ja aurinko paistaa illalla ihanasti turkkiin!

Kevät tuli meillekin

poju lojuu pianon kannella, takana kissannaama-laukku ja kissatyyny

Zetor: Moron! Hulinaa on ollu. Lintu piipittää katossa. Valoa on ihan älyttömästi, ja aurinkoläikkiä. Ihminen laskee meille yhteistä rokotuspäivää kesäkuulle. Mun oikee rokotus olis vasta heinäkuussa.

Ilona: Mun rokotus olis ollu huhtikuussa.

Zetor: Ilo joutuu olemaan ilman Atopicaa kaksi viikkoo ennen rokotusta ja kaksi jälkeen!

Ilona: SAAN olla! Se on ihan yäkkis.

Zetor: Mut se pitää sun ihon ehjänä.

Ilona: Pöh, pitää minkä pitää… no, on se viime aikoina taas pitänyt vaiks otankin sitä vain jokatoinen päivä.

ilona istuu keittiön kynnyksellä, jännästi eri puolilta tulevat tuolien ja pianon jalat tekee 3D-tunnelmaa

Ilojoogaa

Ilona: Nyt pitkänä viikonloppuna onkin aikaa veeeenytellä kunnolla. Meikätyttö joogaa! Muistattehan tekin, että pitää ottaa rauhallisesti ja tehdä jutut symn.. synnn… molemmin puolin tasapuolisesti. Näin:

Ilo istuu matolla selkä kameraan päin

Ekana istutaan ihan rauhassa ja keskitytään.

ja nuin selkä pyöristyy ja oikea takajalka ojentuu

Sitten aloitetaan varovainen venytys toiselle puolelle

pää menee ojentuneen jalan mukaan alas

Asentoon voi jäädä kans, jos tuntuu kivalta. Ja sitten toiselle puolelle sama!

Zetor: Niin, mepä venytelläänkin aina kun asento vaihtuu. Ihmiset on möykkyjä, mut ne ei venyttelekään tarpeeksi. Meikäläiset tietää myös paljon nukkumisesta, mut siihen ehkä toiste!

Ilona ja Zetor: Hauskaa ja aurinkoista pääsiäistä, kamut!

11.4. synttäripoika

poika kiepillä masu ylöspäin, vihreät pupillit, valo tekee temppujaan

Zetor: Tiedotus kaikille, tööt-tööt! Mulla on synttärit 11.4.! Meil ei ole kakkukekkereitä tänä vuonna, kun on vähän pieni tää meiän lainakoti semmoseen, mutta voitte katella viimevuotisia kuvia: tässä meikän 3-vuotissyntsät.

Ilona: Paljos sä täytät nyt?

Zetor: Jos viimeks oli kolme, nyt on NELJÄ! Poitsu parhaassa iässään, eikö?

zet kiepillä tassut leuan alla ja masu ylöspäin, silmät kiinni

Zetor: Mua saa onnitella ja etärapsutella tänään ja huomenna ja joka päivä! Lähirapsutellakin saa, mutta siitä kakusta ei sitten oo mitään taetta. Raksuja saatte.

söpöysylitys, etutassu naaman peittona

Kai mä oon aika söpö, vai?

ilonan naam isona, kurkkii kerrostalonsa ylimmästä aukosta melko tympeenä

Joojoo…

Kotona töi ja kiva ihminen

Zetor ja Ilona: Vaihtelua, jee! Tuli tommonen kiva ihminen. Ei tosin leikittänyt, mutta sillä kuulemma olikin töi-päivä meiän ihmisen kans.

s petillä kirjoittamassa läppärillä, nojaa seinään. Zetor lojuu petillä nyrkki pystyssä, hassu poika

S petillä mahallaan, kirjoittaa. Zet istuu just hänen pään edessä ja katsoo kameraan.

Ilona: Mäpäs pussasin tuota ihmistä, kurkotin täältä ikkunalaudalta olkapäälle. Otin makunäytteitä poskesta ja hajunäytteitä hiuksista. Kelpasi.

Ilona nököttää ikkunalaudalla S:n pään takana, S istuu sohvalla

Ilona: Musta tuntuu, että ihmiset tykkää siitä, kun pussaan.

Taidetta koteihin

täs on viisi kuvaa joissa Zet istuu auringonläikässä ja kaikki muu ympäriltä on mustattu lähes näkymättömiin. Taidetta juusii.

Lisämakua elämään

Zet nassuttaa ruohosipulipuskaa pöydällä

Äh, mums-mums, äh mums-mums!

Zetor: Äh, onpas pahaa ruohoa! Mut pakko yrittää. Nami nami. Ei ole naminami. Miten ruoho voi olla näin pahaa?

Ilo linputtaa ikkunalaudalla kerrankin naama kohti kameraa ja silmät auki

Ilona: Psst. Ei se tajua vaikka ihminen suoraan sanoo: se on ruohosipulia. SIPULIA! Ei kissat syö sipulia. Tai no – näköjään syö.

Zetor: Pakko yrittää kun kerta on ruohon näköistä!

Taas mentiin

Zetor: Voin kertoo: Ilonan diftongeissa ei ole mitään vikaa. Eikä volumessa. Heti kun sen laittaa koppaan, alkaa kunnollinen MAUUU MAUUUU MAUUU MAUUU -ulvonta. Kuulostaa pikkasen huolestuttavalta se.

Ilona kököttää

Menkää pois, kaikki.

Ilona: Hitsinpimpula. Jouduin taas hissin kyytiin, auton kyytiin ja lekuriin! Ne löysi multa ylimääräisen hampaan.

Zetor: No mut toi hammashan oli pienin juttu.

Ilona: Valot sammui.

Zetor: No mä kerron kun Ilo kerta ei. Sille tuli pieni haava kurkkuun kun ne yritti ekana liian isoo hengitysputkee. Koska hammaskiven puhdistus, röntgen ja silleen. Että nyt Ilonalle on tarjolla pahaa z/d-mössöä ja vedessä lionneita nappuloita, koska pitää olla pehmeetä. En nyt ihan muista, kuka söi kovat ja kuka pehmeet, mutta yöllä oli kaikki kupit tyhjentyneet. Saatoin vähän auttaa.

Ilona: Ihminen on pelottava.

(ed.note: tällä kertaa lasku ei ollut nolla euroa)