MERSU (Harmaa) r.i.p. 15.3.2015

harmaa kellii

Rakas poika lähti odottamatta. Raskas suru.

Mersu Flickrissa

Mersu ja Pikkumusta

Mersu ja Ilona

Harmaan tarina by Zepa 16.7.07

Elettiin talven ja kevään murrosta 2003. Olin kertonut edellisen – ensimmäisen ihan oman ja super-rakkaan – kissani lopettamisesta netissä, palstalla jossa olin jutskannut jo vuosia. Samaa palstaa seurasi R, joka on Hesyn väliaikaiskodin tarjoajia. Hän kirjoitti minulle ja sanoi pssst!-sävyllä, että jos uusi kissa kiinnostaa, niin hänellä olisi tiskin alla pari pelastettua Hesy-pentua. Pennut olivat löytyneet helmikuun puolivälin jälkeen parin päivän ikäisinä, huutavina ja yksikseen jonkin talon verannan alta. Äitiä ei näkynyt, mutta pikkukissat toimitettiin Hesylle ja siten R:lle, jolla oli itselläänkin pari naaraskissaa, jotka alkoivat äitihommiin. Poikapentujen oikeaa äitiä yritettiin loukuttaa viikon ajan, mutta sitä ei ikinä näkynyt. Saattaa olla, että se oli kuollut.

R. ruokki pikkukissoja ja hoiti ne 12-viikkoisiksi omien kissojensa kanssa.

Kun R tarjosi minulle uutta kissaa, ei minua erityisesti ensin huvittanut mutta suostuin miettimään asiaa. Jossain vaiheessa yksi maileistani katosi eli R ei saanut sitä, ja minä taas en kuullut R:stä moneen viikkoon, joten luulin että hän on ehkä sairastunut tms. Sitten R kuitenkin kirjoitti minulle ja ihmetteli kun ei ole kuullut mitään, ja päästiin selvittämään pikaiseen, mikä meininki. Olen kiinnostunut, kyllä! En ole unohtanut! Sain samantien myös kuvia pennuista. Aloin olla jo ihan valmis ottamaan uuden pikkumissen elämääni.

Katselin öttömönkiäisiä ja yritin kuvien perusteella selvittää, kuka on reipas ja utelias ja vaikka sun mitä kissahyvää. Päädyin siihen, että omani olisi varmaankin tämä poika jolla on pitemmät valkoiset sukat takajaloissa. Se oli kuvissa mielestäni aktiivisemman ja virkumman näköinen kuin veljensä.

Sain kaverin mukaani kun mentiin Vantaalle katsomaan pikkukissoja ja muita R:n eläimiä. Mahtavaa elämää siellä elettiinkin – kissoja koiria ihmisperhettä isossa talossa = huippua! Vedettiin siinä kahvia ja tuomaamme kranssia, juteltiin ja tutustuttiin. Lopulta R vei meidät alakertaan katsomaan kahta naaraskissaa ja mönninkäisiä. Voi mahoton! Niillä oli siellä oma sauna ja pukuhuone :-) Poikapennut olivat vähän ujoja, mutta pitkäsukka oli vähän vähemmän ujo. Pääsin jopa koskettamaan häntä. Hiih!

m2200.jpg

Seuraavan kerran näin pikkuisen kun R meni Hesylle hankkimaan kissoille rokotukset, sirut ja tatskat. Tapasin heidät vartavasten siellä ja sain pidellä pikkukissaani rokotuksen ajan.

Oli sovittu, että voin lunastaa pennun heti kun maagiset 12 viikkoa tulee täyteen. Ajattelin, että R haluaa nähdä millaiseen paikkaan pentu päätyy, joten kysyin haluaisiko hän tuoda pennun meille. Sieltähän ne sitten tulivat yhtenä toukokuun iltana, ja elämäni valoistui taas :) Juotiin kahvit ja pentu kuljeskeli ympäriinsä. Kun R oli lähtenyt, pentu alkoi tiristä ikäväänsä, mutta kun silitin häntä vanhalla hammasharjalla, tirinä loppui siihen. Hammasharja muistutti ilmeisesti tarpeeksi ison kissan kielen kosketusta :)

Pidin muistaakseni muutaman päivän lomaa töistä. Kesäkuussa otin keskiviikot lomapäiviksi niin että voin olla miiskun kanssa kotona kolme päivää viikossa kun hän mun kotivalo ja pumpernikke on vielä pieni. Heinäkuu vietettiinkin sitten yhdessä kokonaan.

Harmaasta kehittyi rento ja mukava herrasmiespoika, joka viihtyy myös muiden kissojen kanssa ja arvostaa kovasti kissatätien käyntejä ja saamaansa palvontaa. Myös aivot on pojalla paikallaan: oppii nopeasti juttuja jos motivaatio on kohdallaan eli namia tulossa suorituksen lopussa.

(päivitys 15.3.2015)

Herra ehti saada Ilonalta palvontaa ja rakkautta melkein vuoden. Samaan (viimeiseen) vuoteen sisältyi myös hämärä turvotus nielussa sekä siihen hoidot kortisonia, ja kortisonin aiheuttamaan diabetekseen vuorostaan insuliinia.

Herra Harmaa oli vielä perjantaina 13.3.2015 ihan normaali, lauantaina 14.3. kaikkea muuta kuin normaali, mutta ymmärsin, ettei kyse ole nielusta eikä lääkkeistä. Pikemminkin ehkä sydämestä, koska hengityskin oli nopeaa ja pinnallista. Yöllä, kun poika oli oksentanut kaiken vähät syömänsä, lähdettiin Viikkiin. Todettiin vakava sydämen vajaatoiminta ja sivuääni, sekä keuhkoihin oli kertynyt nestettä. Joko äkkikuolema muutaman viikon sisällä tai eutanasia. Ilman muuta jätimme viikkojen kärsimykset väliin ja valitsin eutanasian.

Herra Harmaa (siviilissä Mersu), 19.2.2003 – 15.3.2015 R.I.P.

mersunkatse

Jätä kommentti

2 kommenttia

  1. Perdita

     /  syyskuu 16, 2015

    Lämmin osanotto koko jengin puolesta. ;(

    Vastaa
  1. Kymmenen vuotta kissablogia | Ilona ja Zetor

Kurrrr?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: