ILONA

Ilona Flickrissa

Mersu ja Ilona

Ilona ja Zetor

ILONAN TARINA by Ana, toukokuu 2014

Löysin Ilonan (silloin vielä Rauni) Rekuista. Sisarukset oli loukutettu Suodenniemeltä, Porin ja Tampereen puolivälistä. Syntymäaika on marraskuu 2013. Ilonan syntymäpäiväksi päätin siis ihan itsekseni 1.11.2013.

Kissan kuvailu olisi voinut olla suoraan Mustasta: kotoisin isosta laumasta, ihminen ei ole tuttu juttu, on ujo; rento toinen kissa voisi olla hyvä elämänkumppani. No, me ollaan kerran jo käyty läpi tämä, ja lisäksi Ilona on söpö kuin nappi, joten päätös oli helppo. Käänteinen kitler! Valkoiset kitler-viikset mustassa naamassa, lisäksi valkoinen läikkä nenun päällä!

Kävin katsomassa Ilonaa Mellunmäessä 29.4.2014. Se ja sisaruksensa Rauha ja Rainer asustelivat enimmäkseen eläintenhoitajan sängyn alla. Tapaamisen aluksi Ilona tosin oli nojatuolissaan, joten pääsin hiukan silittämään ja rapsuttamaan. Mutta pian jännä kävi liian jännäksi, ja kisu livahti ensin tuolin taakse ja sieltä sängyn alle.

”Rauni”, Rauha, Rainer

Rauha oli arasta kolmikosta rohkein ja aktiivisin namien perään, mutta kuulemma myöskin nopein pelästymään kaikkea. Rainer oli vähän siltä ja väliltä, mutta Ilonaa ei huijattu nameilla. Hän pysytteli sängyn alla seinän vieressä niin pitkään kun yritettiin leikittää tai namittaa. Kun Laura meni ulkoiluttamaan koiria ja mä jäin selaamaan kalentereistani sopivaa vauvalomakohtaa, silloin huomasin Ilonan tulleen sängyn alta kokonaan pois. Vaan heti kun liikuin, singahti tyttö piiloon, se ei paljon tarvinnut!

Jututin kissoja hiukan yli tunnin. Sovittiin eläintenhoitajan kanssa, että haen Ilonan ti 13.5. illalla. Jätin Ilonalle Harmaan alustana käyttämän froteepyyhkeen ja leluhiiren ja pari sulkaa. Kisu saa vinkkiä uusista hajuista :-)

– – – – – –

Laura sai Ilonan kiinni kaapin alta. R odotti autossa ulkona. Tehtiin paperit ja typy lähti kotiin <3 Ei jutellut matkalla mitään. Otettiin tuttu froteepyyhe mukaan hajuineen.

Kotona olin jo edellisenä päivänä sulkenut Harmaalta eteisen ja huoneen välisen oven ja nostanut pojan hiekkiksen huoneen puolelle. Ilonalle siis oma sviitti vessa + eteinen. Hyvin ujo tyttö – löysi oman paikkansa pesukoneen takaa, mutta ei pistänyt vastaan jos hänet sieltä vaikka nosti. Näytettiin ruuat ja hiekkis pariin kertaan, ei maistunut, oli liian jännää.

Ilona rentoutui hiukan (eli jäi näkyville, ei mennyt suoraan piiloon) kun olin harjannut häntä hammasharjalla sylissäni.

Ilona oli tässä vielä tosi pieni – yhdellä kädellä nostettava pötkö.

Harmaa ei tajunnut mitään uutta tai outoa olevan tekeillä :-) Katsoin Ilonan sviitissä Mr Selfridgen. Silloin Harmaa alkoi pyrkiä oven läpi eteiseen. Sitten piti käydä nukkumaankin jo, Ilona jäi sviittiinsä ja Harmaa oven oikealle puolelle.

Seuraavana aamuna ruuat oli syöty ja pissillä käyty laatikossa. Aamulla otin tytön taas pesukoneen takaa ja harjasin sylissä hammasharjalla. Sitten silitin käsin. Sitten annoin vain olla. Kissa unohtui siihen ainakin puoleksi minuutiksi vaikka en pitänyt kiinni. Hammasharjassa on taikaa! Jätin aamusafkat sviittiin. Tyty söi ne taas vasta kun ne siirrettiin pesukoneen luo.

Myöhemmin päivällä avasin oven. Harmaa haisteli hajut muttei löytänyt Ilonaa pesukoneen takaa. Kohta otin Ilonan käteen ja kissat haistelivat toisiaan. Ilona sähisi ja Harmaa perääntyi. Otin Ilonan myöhemmin huoneen puolelle syliini ja niin pitkään kuin silitin hammasharjalla, ei tarvinnut edes pitää kiinni. Se vain oli siinä lähes 15 min. Harmaa tuli katsomaan, Ilona sähisi, Harmaa perääntyi.

Viidessä päivässä Ilonasta tuli meidän kissa ja hän oli ihan kotona. Harmaakin on saanut havaita, että Ilona on toinen kisu kuin Musta: Ilona roikkuu Harmaan kyljessä ja puskee hellästi lähes koko ajan. Harmaa totuttelee, ja osaa paeta jonnekin ylös kyllästyessään ihastuneen neidin lääppimiseen. Oltuaan viikon meillä Ilona puski kättäni ensimmäisen kerran, ja kuulin myös pienen pätkän kehräystä.

Alle kuukauden päästä Ilona on jo antanut ottaa syliin keittiössä sekä ollessaan Harmaan vieressä (koska Harmaa on ihana ja turva), on kehrännyt sylissäni, on antanut leikata takatassujen kynnet, on tullut petiini aamulla silityksiä saamaan ja leipomaan ja kehräämään. Sen miukuminen on edelleen pentumainen pieni ”iu” :)

Ilona ja Harmaa, kesäkuu 2014

Ilona jäi ainoaksi kissaksi 15.3.2015. Hänen itsenäistä edistymistään on voinut seurata blogissa siis maaliskuusta 2015 lähtien. Kesyttäminen ”ihmiskissaksi” vie aikansa…

Luovutusikäinen Zetor saapui Ilonan seuraksi 4.7.2015. Normipörhistelyjä max pari päivää. Kisut alkoivat tottua toisiinsa pian. Pentu on energinen ja riehuu, Ilona ei viitsi koko aikaa mukana. Yhteiset juoksukisat ja x-hypyt on mahtavaa katsottavaa! Iltsu myös sai pennulta paljon pääpesuja. Zetor kastroitiin lokakuussa, toiveissa että Ilona saa paremmin rauhaa halutessaan.

Vasta nelisen kuukautta Zetorin saapumisen jälkeen Ilona palasi ”normaaliksi” eli myös kehräsi toisinaan, tuli joskus viereen päiväunille ja nouti hiirua heitettäväksi.

Kummallekin kissalle otettiin vakuutus keväällä/kesällä 2015. Syksyyn mennessä Ilona oli käyttänyt vakuutusta jo kahdesti: silmän sidekalvon tulehdus ja anaalien tyhjennys plus ärtyneeksi nuollun ihon paraneminen. Vakuutus = hieno homma.

(22.2.2017 jatkuu) Ilonan iho ja masu on osoittautuneet herkiksi. Nyt kun tyty syö vain z/d -kuivaruokaa, kaikki on hyvin. No, lisäksi muutama pala possunsydäntä sillointällöin, jos neitiä sattuu huvittamaan. Tosi varovainen pitää olla ruokakokeilujen kanssa.

Kun mittarissa on kolme ja puoli vuotta, Ilonalla onkin täällä pienikokoinen mutta aikuinen Zetor kaverina. Ilonalla on omat rutiinit: useaan kertaan päivässä hän hyppää pesukoneen päälle pyytämään silitystä ja rapsutusta. Vessa ja eteinen on turvallisimpia paikkoja, mutta myös olkkarin matolle tulee välillä heittäydyttyä kyljelleen pyörimään. Pesukoneen päällä Ilo puskee joskus mun päätä tai muuta, saattaa kehrätäkin. Kun vessassa pääsee syliin rapsutettavaksi, kehräys ja leipominen käynnistyy hyvin nopsaan.

Ihana tyttö. Ei vaan kannata harjata tai kammata paljon, on herkkä oksuttelemaan karvoja.

(jatkuu 20.1.2018) Kääntyi niin, että pelkkä z/d ei pitänytkään Ilonan ohimojen ihoa ehjänä. Loppusyksystä 2017 alettiin kokeilla Atopicaa. Ensin kuukausi 0,4 ml joka aamu. Koska iho pysyi ehjänä, annoin melkein joka päivä Ilonalle teelusikallisen verran Zetorin ruokaa, jos oli sellaista mistä typy tykkää. Sitten Atopicaa harvennettiin joka toiseen päivään, jolloin ei saanut antaa muuta kuin z/d-ruokaa (joka on lihottanut Ilonaa aika paljon btw – ehkä ”turvallinen” ruoka, mutta paljon viljaa). Tytön masu on myös alkanut pysyä kunnossa koko ajan nyt kun hän saa Inupectiä kaksi neljäsosatabua aamulla ja kaksi neljäsosaa illalla. Vaihtelevasti näiden kanssa yksi Multicat tai puolikas biotiinitabu. Kissa selälleen syliin ja kamat suoraan suuhun.

Karvakatoa ohimoilla. Ei voi mitään!

Talven tullen Ilo on alkanut taas tulla useammin mun petiin nukkumaan. Tykkään. Päiväunet vedetään monasti koko porukalla petissä, kissat ja minä. Ilonan ja Zetorin suhteissa ei ole mitään uudempaa kehitystä, leikkivät ja pesevät toisiaan. Zetor tosin ei älyä aina lopettaa kun Ilona sähähtää, ja siitä tulee tietysti nahinaa.