Muotoa näkyvissä

(Harmaa) Assari kuules, oonkos mä kertonut sulle jo niistä sydänpisseistä? Että mitä ne on ja miten niitä tehdään?

Pelkkänä korvana

Kerro tuohon korvaan vaikka

No, näytäs nyt sitten. Treenataan vähän.

Ilonan eka sydänpissi!

Ilonan eka sydänpissi!

Varsin hyvä alku, typykkä! Tossa nyt tuo kuiva hiekka tietysti vähän hämää, mutta hitsin hyvin sait kyllä tuota muotoa jo! Mutta sähän asutkin mestarin kanssa.

Osaan mitä vaan! Tsihi! Maailman kuningatar!

Osaan mitä vaan! Tsihi! Maailman kuningatar!

Treeniä treeniä

Kukaan jaksa enää kuulla Ilonan edistymisestä – joojooo – mutta näissä treeneissä on myös pointti. Olisi kiva jos päivänsankari 1-vuotispäivänään näkyisi ihan vapaaehtoisesti edes hetken. Näyttää koko ajan mahdollisemmalta!

Pyysin naapuria, joka on kissatäti mutta jolla ei nyt ole kissaa, kattomaan meitä illalla. Selitin Ilonan huijauskaavan jne jota ei sitten tarvittukaan, koska naapurin tekstarin tullessa sainkin kissan napattua petiltä ja hups eteiseen missikisoihin.

Päästin typykän sylistä vasta huoneen puolella, niin että Harmaa oli jo käynyt nenittelemässä häntä ja moikkaamassa tätiä Ilonan nähden. Kyllähän typy lähti siitä sitten sängyn alle, mutta ei mitenkään kiireellä. Eikä vienyt kuin sekunteja, niin musta salama singahti huoneen toiselle puolelle katselemaan jännää vierasta tarpeeksi kaukaa. Tepasteli siinä aikansa, meni takas sängyn alle. Juteltiin herra Harmaan kanssa, ja eikös typsy kohta tepsuta taas näkyville. Meni jopa raapimapuuta lääppimään, ja nousi tuolille istumaan ja katsomaan. Pupillit oli tietty koko ajan vähintään oliivin kokoiset, mutta tällä lyhyellä vierailulla neitikissa oli siis näkyvillä ainakin 80% ajasta! Jee! JEE! Uteliaisuus voittaa jänskätyksen.

Rohkea sylikissa

(Ilona) Ihminen sanoi, että oon ihan vellis enkä uskalla olla hänen sylissä kummiskaan yhtään. Tykkäsin, että uskallan mitä vaan ja oon sylissäkin vaikka miten pitkään. Ihan kuten haluan! Sit kokeiltiin (ei kuvaa). Toi laski mielessään kolkytviis sekkaa vapaaehtoista sylissäoloa. Eli niin kuin sanoin: ihan kuten halusinkin.

No on se sentään enemmän kuin mitä Harmaa viihtyy sylissä nykyään. Hei, NIIN.

IMG_0079.PNG
(Edit: Neiti Ilona juoksi iPadin näytön poikki. Valitsi katsottavaksi heiaheian ja sit olis pitänyt näköjään löytää vielä jokin jännä juttu kuuklella…)

Selvisi sekin

Ihmettelin, miten Ilona pystyy niin usein tipauttamaan minimaalisen kakkakikkareen matolle hiekkiksen viereen. Tänään selvisi sekin: typykkä kävi kakalle istuen hiekkiksen reunalla, niin kuin orrella… Äkkiähän siitä valmiiksi korkealta joku jämä lennähtää matolle, kun vauhdilla lähdetään. Ja vauhtiahan kyllä kakkelin jälkeen riittää!

On se hassu, meiän typsy :-D

(Joo, ei kuvaa.)